Näytetään tekstit, joissa on tunniste Footloose. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Footloose. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. helmikuuta 2015

Hitaita pohdintoja kiireen keskellä

Eipä tässä ehdi kissaa ede sanoa kun on niin kauhia kiire. Pitkästä aikaa elämässäni teen oikeesti läksyjä ja tämäkin sunnuntaipäivät menee kokonaan läksyjen tekemiseen. Meinaa olla jopa hieman tukalaa. Kaiken kukkuraksi on vielä tuo Footloose ja tanssireenit ja muut mukavat. Miten aina onnistun niin mukavasti näissä mun hommissa että lykkään itselleni kevääksi niin paljon tekemistä etten ehdi edes sähköpostia laittaa kotiin.

Tää on muuten ensimmäinen kerta kun oikeesti tuli koti-ikävä. Ikävä suomen kielen puhumista: sitä että voin nopeesti ilmaista itseäni, sitä että joku oikeesti tajuaa heti kerralla mitä sanon, eikä tarvitse etsiä kierto-ilmaisuja. Kaipaan saunaa ja suomalaista koti-sapuskaa. Sitä makaronilaatikkoa ilman mitään "touhuja". Mä alan olla niin kyllästynyt tuohon Bentleyn ainaiseen tarjontaan ja siihen pitsan ja burgereiden hajuun. Onneksi siellä on myös salaattia. Nekin kylläkin melko köyhiä. Kaipaan kalaa ja ihania hunajamarinoituja kananfileepaloja. Se, että en kokkaa täällä on ihan raha syistä. Tähän koulumaksuun kuuluu 2 safkaa/päivä. Ja se nyt olisi melko hulluutta että kävis joka päivä ostaa ainekset ruokailuun, vaikka on jo maksanu yhdestä(siis kahdesta).

Kaipaan mun ystäviä Suomessa. Sitä ettei aina tarvitse puhua, ja sitä suomalaista kulttuuria että "kun vituttaa niin vituttaa" . Kaipaan sitä että mun ei Suomessa tarvi miettiä että ketkä on vaan ystävällisiä, koska on tapana olla ystävällisiä ja sanoa random kohteliaisuuksia, välttämättä tarkoittamatta sitä. Ei mitään paskanjauhamista, mielistelyä. Jokaiselle ihmiselle pitää olla niin mielinkielin, että oikein yököttää.

Kaipaan mun siskoja. Mun siskontyttöä. Mun miespuolisia sukuuntulleita heppuleita.  Kaipaan perhettäni. Issee ja äitiä. Ne kaikki on niin hönöjä. Kaipaan sitä että voin mussuttaa niille vaikka mistä ja ne pönöttää silti siinä.

Don´t get me wrong. Mä oon useimmin onnellinen täällä ja useimmiten tykkään kaikesta, mutta... Jokaisesta kulttuurista löytyy ne huonot puolet, suomalaisuudestakin voisin luetella miljoona. Kuten se että ollaan ihan vitun juroja koko ajan ja mikään ei oo ikinä hyvin. Ja jos vähän kehut ittees, oot huono ihminen. Jenkit vetää sen yli ja suomalaiset ali. Kukaan ei nää sitä puoliväliä. Grey-area. Sitä pelätään liikaa. Sielläkin on joskus ihan hyvä vaappua. Esimerkiksi se että tuo small talkin osaaminen on hyvä, mutta se on myös huono. Aina kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Siksi mun mielestä kaikkia kulttuureja pitää arvostaa. Sama asia voi joko ihastuttaa tai vihastuttaa eri ihmistä.
Suomalaiset muutenkin ei arvosta omaa kulttuuria. Mulla kesti aikani että osasin selittää kansallisruokaa  (selittää sitä niin, että oikeesti kehun sitä). Tajusin, että vaikka meitsi  tykkää mun omasta kulttuurista, ja suomalaiset kyllä huomaa sen lepertelyn  vähemmälläkin hönkkäämisellä, mutta muut ei, koska niille on tuttua se "AMAZING OO MY GOOD I SOOOO LOVE MY CULTURE" juttu.
Kukaan ei nöyristele tommosilla asioilla täällä. Mutta mitäs me suomalaiset
"noo, tää nyt on tämmönen takapajula.. Ei täällä oo oikeen mitään"
 "ai niin onhan meillä joskus ollu nokia, ja saunakin on oikeestaan meiltä eikä turkista tai venäjältä ja niin no... Onhan meillä siis monia ihan kivoja juttuja.. Mutta ei niistä nyt sen väliä, mitens siellä teillä?"

Oon nyt tajunnu että rakastan  mun omaa kulttuuria, mutta rakastan tutustua muihin ja haluan kunnioittaa ja tutkia niitä ja sen takia olen täällä. Rakastan elämää ja eri elämiä.
Oon miettint täällä paljon omaa näkemystäni ihmisistä.  Verraten muiden näkemyksiin täällä ja Suomessa. Kun meitä täällä maailmassa on niin monia: tummia, hispanoja, muslimeita, kristittyjä, juutalaisia, valko-ihoisia, punapäitä, amerikkalaisia, suomalaisia, lihavia, laihoja, eurooppalaisia etc. Niin miksi erotella ihmisiä.

 Oon miettinyt että, miksi?  Miksi ihmiset pitää jakaa eri väreihin, uskontoihin, ylipäätään kategorioihin? Perkele, mulle on ihan sama ootko musta vai punainen, sä oot ihminen. Herrajumala, mun mieleen ei vaan mene se että jaotellaan ihmisiä. Sen näkee täällä näistä sorieriyistä ja kaveripiireistä: on ne tummat tytöt ja on ne valkoiset pretty girlsit. On latinojen oma järjestö, aasialaisten oma järjestö ja herranpieksut... Järjestöjä on niin monta että en tiedä enää. Toki niihin voi mennä muutkin, mutta sun täytyy kyllä olla tosi rempsee siinä.  Oon hämmentynyt, kuinka kuttuurien sulatusuuni ei oo sulattanut näitä kulttuureja yhteen vaan lähinnä pureskellu ne ja sylkeny ne ulos takaisin omiin pikku take away-laatikoihinsa.

Mulla on unelma: jos saisin elämäni aikana matkustaa kaikissa maailman kolkissa. Tutustua uusiin kulttuureihin. Oon nyt jo oppinut niin paljon muslimeista ja katolilaisista ja jopa buddhalaisuudesta että halkean siitä uuden tiedon määrästä. Sitä ei opita kirjoista eikä varsinkaan televisiosta vaan oikeesti tutustumalla ihmisiin.

Mun utopia olisi että jengi ottaisi kaikki ihmiset ihmisinä.
Toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivää. Ottakaa ihmiset ihmisinä. Make love not war.

(olipa hassua kuinka tää teksti meni ihan tosi cheesyksi loppua kohti, vaikka olin aluksi aika näreissäni :D)


Arkkitehtuuri on täällä erilaista

Oon väskä ja hämmentynyt


Haha, laiskat ihmiset :D heittää ny roskia ikkunasta (voisin tehdä noin :D)

Valentines day thing here

Peanut, se täyettiin täällä ja se oli osa ystävänpäiväviikkojujutsija :)

Footloose

Footloose


lauantai 31. tammikuuta 2015

Over the comfortzone and Beyond

NYT ON YLITETTY RAJOJA.
MENTY YLI TURVALLISUUSALUEEN JA BEYOND.
SILLÄ MINÄ OLEN LAULANUT


Okei, täällä on Footloose tulossa keväällä ja mun professorit ja kaverit sanoivat että "mene ja käy niissä koelauluissa." Ajattelin sitten että käväsen niissä, koska haluan ylittää itseni ja todistaa itselleni että pystyn siihen. Toisekseen mietin että ohjaajana en halua pyytää mun näyttelijöiltä joitain semmoista mitä en itse pysty tekemään (laulamaan), niin ajattelin että tämä on nyt tehtävä.

No enhän minä millään oppinut sitä laulua englanniksi parin päivän varoitusajalla, joten ajattelin että meen pokalla vetämään sinne Anastasian "once upon a December" SUOMEKSI :D. Koska laulaminen on muutenkin ahdistavaa ja vihaan mun ääntäni, niin ajattelin että perhana, mulla ei oo mitään väliä muuta ku että teen sen
.

No menin sinne ja meitsi käppäili sen tuomariston eteen (samanlainen lava ku gleessä) ja sanoin vaan että "tulin tänne ylittämään mun comfortzonea, joten laulan suomeksi" ja sitten vedin sen. Ääni vapisi ku haavanlehti ja meni ihan pölhösti, mutta heti kun olin saanut sen luikautettua ulos, pomppasin ilmaan ja huusin "I did it motherfuckers, I ACTUALLY DID IT". Siinä tuomariston edessä. Kyllä. Hypin ja pompin ja manasinkin varmaan :D.  Ja ne nauro mulle :D. No seuraavaksi oli tanssia ja meitsi aatteli, että vaikka en opi sitä opettettua koreografiaa, vedän sen ihan täpöillä ja pidän vaan hauskaa. Ja vikana piti vielä lukea reploja parin kanssa.  No se koko koelaulutilaisuus oli jo saavutus (kuin TEAKissa konsanaan) ja olin ihan into piukeena enkä edes ajatellu mitään MUTTA! 

Seuraavana päivänä luen sähköpostista että sain CALL-BACKIN. Eli ne halusi nähdä mut uudestaan. MITÄ VITTUA?!! Siis meikäläisen?! Kyyyyllä. 
No mä menin sinne ja en tienny yhtään mitään mitä tehdä, koska en osannu sitä laulua "Holding out for a hero". Ekaksi laulettiin kuoroissa (ja meitsin ryhmässä oli 4 tyttöä) ja mä hurrasin mielessäni jo että: "jea, ei tarvi laulaa yksin."
 MUTTA KUINKAS KÄVIKÄÄN. Ne pyysi meidät ryhmänä lavalle, ja siinä kaikkien edessä piti sitten laulaa luikauttaa se biisi, jonka oli valinnut (joko Holding tai Lets hear it from the boy). Mun pääni huusi tässä vaiheessa "ei helevetti mitä nyt mä teen."
Ja kun se kutsu mun nimen niiin mä en tiedä mikä muhun meni, mutta meikäläinen improsi koko biisin englanniksi heittäen sinne sekaan lauseita kuten "Well, this is akward" ja "and here is some english word with weird pronauncion" ja ihme ja kumma se toimi: ne oli jopa rytmillisesti samanlaisia ja en toistanu itteeni. Kaikki repeili ihan hulluna ja mä mietin "kuka helvetti mun kroppaan astu, koska sain itsestäni maailman isoimmat pallit esiin." Biisin jälkeen kaikki oli ihan pähkinöinä ja ohjaaja sano että "That takes guts". Tämän jälkeen oli taas tanssia ja meitsi veti ne ihan vaan sillä meiningillä että mulla ja muilla on kivaa. 
Ja niin. Seuraavana päivänä ystävä tuli mulle:

"hey, congrats!" 
 "what" 
"you are the principal in Footloose"
"hahaha, good one, you are joking right"
"No, i am serious. You are the principal"
"WHATTA HELL, SERIOUSLY."

Jep. Kolmatta viikkoa täällä ja oon jo näytelmässä. Täytyy voittaa esteet päästäkseen eteenpäin. Niin se menee, boys and girls. Niin se menee. 

MUTTA VOI PYHÄ JUMALA, MEIKÄÄ JÄNNITTÄÄ.