Over the comfortzone and Beyond

NYT ON YLITETTY RAJOJA.
MENTY YLI TURVALLISUUSALUEEN JA BEYOND.
SILLÄ MINÄ OLEN LAULANUT. 

Okei, täällä on Footloose tulossa keväällä ja mun professorit ja kaverit sanoivat että "mene ja käy niissä koelauluissa." Ajattelin sitten että käväsen niissä, koska haluan ylittää itseni ja todistaa itselleni että pystyn siihen. Toisekseen mietin että ohjaajana en halua pyytää mun näyttelijöiltä joitain semmoista mitä en itse pysty tekemään (laulamaan), niin ajattelin että tämä on nyt tehtävä.

No enhän minä millään oppinut sitä laulua englanniksi parin päivän varoitusajalla, joten ajattelin että meen pokalla vetämään sinne Anastasian "once upon a December" SUOMEKSI :D. Koska laulaminen on muutenkin ahdistavaa ja vihaan mun ääntäni, niin ajattelin että perhana, mulla ei oo mitään väliä muuta ku että teen sen.

No menin sinne ja meitsi käppäili sen tuomariston eteen (samanlainen lava ku gleessä) ja sanoin vaan että "tulin tänne ylittämään mun comfortzonea, joten laulan suomeksi" ja sitten vedin sen. Ääni vapisi ku haavanlehti ja meni ihan pölhösti, mutta heti kun olin saanut sen luikautettua ulos, pomppasin ilmaan ja huusin "I did it motherfuckers, I ACTUALLY DID IT". Siinä tuomariston edessä. Kyllä. Hypin ja pompin ja manasinkin varmaan :D.  Ja ne nauro mulle :D. No seuraavaksi oli tanssia ja meitsi aatteli, että vaikka en opi sitä opettettua koreografiaa, vedän sen ihan täpöillä ja pidän vaan hauskaa. Ja vikana piti vielä lukea reploja parin kanssa.  No se koko koelaulutilaisuus oli jo saavutus (kuin TEAKissa konsanaan) ja olin ihan into piukeena enkä edes ajatellu mitään MUTTA! 

Seuraavana päivänä luen sähköpostista että sain CALL-BACKIN. Eli ne halusi nähdä mut uudestaan. MITÄ VITTUA?!! Siis meikäläisen?! Kyyyyllä. 
No mä menin sinne ja en tienny yhtään mitään mitä tehdä, koska en osannu sitä laulua "Holding out for a hero". Ekaksi laulettiin kuoroissa (ja meitsin ryhmässä oli 4 tyttöä) ja mä hurrasin mielessäni jo että: "jea, ei tarvi laulaa yksin."
 MUTTA KUINKAS KÄVIKÄÄN. Ne pyysi meidät ryhmänä lavalle, ja siinä kaikkien edessä piti sitten laulaa luikauttaa se biisi, jonka oli valinnut (joko Holding tai Lets hear it from the boy). Mun pääni huusi tässä vaiheessa "ei helevetti mitä nyt mä teen."
Ja kun se kutsu mun nimen niiin mä en tiedä mikä muhun meni, mutta meikäläinen improsi koko biisin englanniksi heittäen sinne sekaan lauseita kuten "Well, this is akward" ja "and here is some english word with weird pronauncion" ja ihme ja kumma se toimi: ne oli jopa rytmillisesti samanlaisia ja en toistanu itteeni. Kaikki repeili ihan hulluna ja mä mietin "kuka helvetti mun kroppaan astu, koska sain itsestäni maailman isoimmat pallit esiin." Biisin jälkeen kaikki oli ihan pähkinöinä ja ohjaaja sano että "That takes guts". Tämän jälkeen oli taas tanssia ja meitsi veti ne ihan vaan sillä meiningillä että mulla ja muilla on kivaa. 
Ja niin. Seuraavana päivänä ystävä tuli mulle:

"hey, congrats!" 
 "what" 
"you are the principal in Footloose"
"hahaha, good one, you are joking right"
"No, i am serious. You are the principal"
"WHATTA HELL, SERIOUSLY."

Jep. Kolmatta viikkoa täällä ja oon jo näytelmässä. Täytyy voittaa esteet päästäkseen eteenpäin. Niin se menee, boys and girls. Niin se menee. 

MUTTA VOI PYHÄ JUMALA, MEIKÄÄ JÄNNITTÄÄ.