Over the comfortzone and Beyond

NYT ON YLITETTY RAJOJA.
MENTY YLI TURVALLISUUSALUEEN JA BEYOND.
SILLÄ MINÄ OLEN LAULANUT. 

Okei, täällä on Footloose tulossa keväällä ja mun professorit ja kaverit sanoivat että "mene ja käy niissä koelauluissa." Ajattelin sitten että käväsen niissä, koska haluan ylittää itseni ja todistaa itselleni että pystyn siihen. Toisekseen mietin että ohjaajana en halua pyytää mun näyttelijöiltä joitain semmoista mitä en itse pysty tekemään (laulamaan), niin ajattelin että tämä on nyt tehtävä.

No enhän minä millään oppinut sitä laulua englanniksi parin päivän varoitusajalla, joten ajattelin että meen pokalla vetämään sinne Anastasian "once upon a December" SUOMEKSI :D. Koska laulaminen on muutenkin ahdistavaa ja vihaan mun ääntäni, niin ajattelin että perhana, mulla ei oo mitään väliä muuta ku että teen sen.

No menin sinne ja meitsi käppäili sen tuomariston eteen (samanlainen lava ku gleessä) ja sanoin vaan että "tulin tänne ylittämään mun comfortzonea, joten laulan suomeksi" ja sitten vedin sen. Ääni vapisi ku haavanlehti ja meni ihan pölhösti, mutta heti kun olin saanut sen luikautettua ulos, pomppasin ilmaan ja huusin "I did it motherfuckers, I ACTUALLY DID IT". Siinä tuomariston edessä. Kyllä. Hypin ja pompin ja manasinkin varmaan :D.  Ja ne nauro mulle :D. No seuraavaksi oli tanssia ja meitsi aatteli, että vaikka en opi sitä opettettua koreografiaa, vedän sen ihan täpöillä ja pidän vaan hauskaa. Ja vikana piti vielä lukea reploja parin kanssa.  No se koko koelaulutilaisuus oli jo saavutus (kuin TEAKissa konsanaan) ja olin ihan into piukeena enkä edes ajatellu mitään MUTTA! 

Seuraavana päivänä luen sähköpostista että sain CALL-BACKIN. Eli ne halusi nähdä mut uudestaan. MITÄ VITTUA?!! Siis meikäläisen?! Kyyyyllä. 
No mä menin sinne ja en tienny yhtään mitään mitä tehdä, koska en osannu sitä laulua "Holding out for a hero". Ekaksi laulettiin kuoroissa (ja meitsin ryhmässä oli 4 tyttöä) ja mä hurrasin mielessäni jo että: "jea, ei tarvi laulaa yksin."
 MUTTA KUINKAS KÄVIKÄÄN. Ne pyysi meidät ryhmänä lavalle, ja siinä kaikkien edessä piti sitten laulaa luikauttaa se biisi, jonka oli valinnut (joko Holding tai Lets hear it from the boy). Mun pääni huusi tässä vaiheessa "ei helevetti mitä nyt mä teen."
Ja kun se kutsu mun nimen niiin mä en tiedä mikä muhun meni, mutta meikäläinen improsi koko biisin englanniksi heittäen sinne sekaan lauseita kuten "Well, this is akward" ja "and here is some english word with weird pronauncion" ja ihme ja kumma se toimi: ne oli jopa rytmillisesti samanlaisia ja en toistanu itteeni. Kaikki repeili ihan hulluna ja mä mietin "kuka helvetti mun kroppaan astu, koska sain itsestäni maailman isoimmat pallit esiin." Biisin jälkeen kaikki oli ihan pähkinöinä ja ohjaaja sano että "That takes guts". Tämän jälkeen oli taas tanssia ja meitsi veti ne ihan vaan sillä meiningillä että mulla ja muilla on kivaa. 
Ja niin. Seuraavana päivänä ystävä tuli mulle:

"hey, congrats!" 
 "what" 
"you are the principal in Footloose"
"hahaha, good one, you are joking right"
"No, i am serious. You are the principal"
"WHATTA HELL, SERIOUSLY."

Jep. Kolmatta viikkoa täällä ja oon jo näytelmässä. Täytyy voittaa esteet päästäkseen eteenpäin. Niin se menee, boys and girls. Niin se menee. 

MUTTA VOI PYHÄ JUMALA, MEIKÄÄ JÄNNITTÄÄ.  

Eka kouluviikko

Eka viikko. Vierähtänyt. Mihin mä oon jääny. Niin. MAANANTAINA käytiin shoppailemassa ja melkein menetin malttini, mutta huomatkaa vain melkein, koska mietin koko ajan että pakko säästää rahaa matkustamiseen. Mutta kaikkea pikkukivaa tuli ostettua (joojoo, sormuksia :D). Matkustettiin semmosella ihanalla koulubussilla sinne kauppakeskukseen ja se oli valtava. Se miten aina sanotaan että jenkeissä kaikki on isompaa, mutta se oli valtava ja Penn State ei oo kuitenkaan mikään iso kaupunki.

Tiistaina alkoi koulu ja jeesus mua jännitti. Melkein pissasin alleni, kun mua jännitti kaikki varsinkin ne tanssitunnit, koska en osannu yhtään varautua siihen mitä siellä pitääs olla mukana ja muuta. Mutta koska oli Syllabusweek eli eka viikko koulun alun jälkeen, niin tunneilla oltiin vartti ja käytiin läpi tuleva lukukausi ja se oli siinä. Kaikki tunnit vaikutti mukavilta ja ihmiset myös. Mukava meno. Olin ekana päivänä syömässä kahden teatterityypin kans ja nauratti se kuinka kaukaa jo teatteri-ihmisen tunnistaa. TODELLA KAUKAA.

Keskiviikkona mulla on vaan yksi tunti, tällä tietoa. En oikeen tiedä koska mun teatterikurssi alkaa, koska se on vähän hämärä... Se yksi tunti onkin sitten kuivaa, koska se on englannin kirjoitustaitokurssi. blaaah! Mutta ehkä se on hyväksi meikäläisen englannin kielelle. 
Käytiin ekan kerran myös ulkona! Oli hauskaa, käytiin Hangar 9ssä, joka oli kunnon jenkkipubi, josta saa kanansiipiä yms. oluen lisäksi. Olin kyllä jo kymmeneltä kotona, koska seuraavana päivä tanssia ja en olisi kehdannu mennä sinne kaameessa krapulassa.

Torstai. Eli Thursty Thursday: olut 25 senttiä. Mentin sitte kunnon lössillä ja oli hauskaa. Kauhee kulttuurishokki oli kyllä se, että tyypit oikeesti tanssii täällä niinku musavideoissa: TWERKKAA. Seriosly. Olin ihan järkyttynyt ku jengi vaan hinkkas kriittisiä paikkoja toisiinsa ja tekivät asioita tanssilattialla. (Mun ystävä todisti orgasmia tanssilattialla. How lovely!) 
Oon muutenkin pohtinut että Suomessa jos oot parikymppinen niin sua kohdellaan kuin parikymppistä, mutta täällä... Oon kuin olisin uudestaan lukiossa, jengi bailaa nimittäin niin kuin ne olisi tenuja. Luoja, että meikäläistä kääkkää hämmentää. Ja sekin että jengi on ihan hiljaa näissä dormeissa päivällä, mutta kun kello tulee yhdeksän: kaikki bailaa. Välillä tunnen oloni vanhaksi. Ja taas välillä tosi nuoreksi, koska kaikki luulee etten oo ku parikymppinen, luojalle kiitos siinä mielessä hobittikoosta. 

Perjantaina sitten käytiin elokuvissa. Täällä siis on elokuvateatteri, missä opiskelijat saa käydä ILMAISEKSI. Käytiin kattomassa Gone Girl, joka oli Ben Affleckista huolimatta hyvä. Mietin, että se kertoi taas siitä miten ihmiset ovat paradokseja: kukaan ei oo hyvä eikä paha, loppupeleissä se riippuu niistä teoista mitä me tehdään. Ja päätöksistä. Toiset ihmiset menee pahaksi, jonkun toisen toiminnan kautta. 
Psykopaatit on oma alueensa. Niistä... En tiedä miten ne syntyy, mutta haluaisin kuvitella että nekin omalla tavallaan on hyviä.. Ei.. Ehkä vaan ei. 

Lauantaina rentouduin. Ja sunnuntaina. Oli ihana vaan olla möllöttää. 
Kämppis kyllä kutsui joihinkin fratpartyihyin, mutta en nyt vielä pystynyt menemään, koska oon ihan ikäkriisissä vieläkin.  :D Ja fratpartyissa kaikki on melkein mua nuorempia, joten... Olisin jonkinlainen Cougar (hmmmm... Hahahahahh:D, en pysty olla nauramatta) 
Tai muuten vaan juuri sellainen tyyppi joka kulkee niissä parteissa, kun ei osaa irrottaa nuoruudesta. 
Pakko niihin on kyllä täällä mennä, kerran kun täällä ollaan. Ja testataan että onko Project X todella realistinen. 
(ja katotaan oonko mä niin cougar niissä parteissa kuitenkaan, ehkä en oo ainut yli 21 :D)

KOULUBUSSI!

Shoppa,shoppa, shoppa

Partyyyyyyy

Kahvilla

I am the boss. And awesome. 

Laitoin mun kämpän seinälle. Löysin ainoan kappaleen kirjakaupasta! :)

Orientaatiot.

Me ollaan kyllä Suomessa ihan tosi hyvässä jamassa ja nyt sen vasta tajuaa kun on ulkomailla. Opiskelu täällä on ihan VITUN kallista. Koska suurin osa näistä tyypesita maksaa KYMMENIÄ TUHANSIA euroja siitä että ne saa kunnon koulutuksen ja sitten ne vielä työskentelee sen lisäksi että ne voisi maksaa sen. Okei, tottakai jotkut saa stipendejä ja muuta mutta ihan oikeesti. Mä kunnioitan jokaista tyyppiä joka opiskelee. Herra siunatkoon. Se oli ensimmäinen kulttuurishokki meikälle, kun minä mietin koti-Suomessa sitä miten pärjään Kelan tuella eteenpäin nää miettii miten IKINÄ ne maksaa niiden opiskelun. 

Kulttuurishokki on kyllä ollu meikälle se ruuan annosten suuruus. Oikeesti KUKA SYÖ NIIN PALJON? Ja kun suomalaisena sitä miettii ettei saa heittää mitään hukkaan, niin oikeesti joutuu nyt heittää hukkaan. Järkyttävää tuhlausta. Myös se kierrätys, okei, en minäkään Suomessa kierrätä, koska olen laiska paska, mutta esim. muovipullot-> täällä ne heitetään roskiin. Apua. Mä vaan mietin että kuinka paljon noistakin vois kerätä pantteja. 
Vakuutuskin on ihan pirun kallis. Meillä se lääkärissä käynti on suorastaa halpaa, mutta täälä saatat maksaa 2000 dollaria siitä että käyt tarkastamassa hampaat. Ihan oikeesti. Hulluutta!

Stereotypiat. Niistä on paljon puhuttu. Oon miettinyt niitä paljon, ja itse henkilökohtaisesti yritän olla luokittelematta ihmisiä. En itsekkään halua että mua laitetaan mihinkään lokeroon, niin en sitte laita muitakaan. Tai ainakin yritän olla laittamatta. Toivon ainakin että opin siitä pois täällä jos lokeroin ihmisiä. Koska haluaisin ajatella niin että ihminen on hyvä, kunnes se toisin todistaa. Tiedän olevani aika naivi ja liian luottavainen, mutta ihan oikeesti, miten ikinä luottaa ihmisiin ja siihen että elämä kantaa, jos ei usko ihmisiin?
Naurettiin noiden vaihtarien kanssa sitä että meidän X-sukupolvi (onkohan se oikea nimitys) on aika avoin muille kulttuureille ja stereotypiat alkaa onneksi kadota. 
Täällä minä YRITÄN olla aamuihminen, koska tykkään aamusta, siitä että koko kaupunki nukkuu ja on hauras. Siinä on jotain todella kaunista. Oon nyt joka aamu herännyt ihmetykseen siitä että oon täällä. 

Muita hämmennyksiä on kyllä että vatsa ei toimi ja naama on ku korppu, mutta ne on suurimmat ongelmat. Aika vähäiset siis. 
----

Us, in Finland we are in really good position. Because when you are abroad, you notice that all the other people in the world (exception of course in some other countries) have to pay like thousands of dollars just to go in to the school. And then they have to pay all the books and stuff, so really... I have huge respect for every student who studies abroad or is living in another country. 

And culture shock has also been FOOD. Like the amount and the size of the portion here are like HUGE. Really, who eats that much?

Stereotypes. That is what we have been discussing a lot. Like I have been thinking that I personally, don´t want to put people in these little boxes and categorize them. At least I try not to. I like to think that a person is a good person, unless he/she proves otherwise. I know that is little bit too  naive and trustworthy, but... In that way I can meet a lot of good and nice people also. 
We actually laughed with the other exchange students that our generation is more excepting and more open-minded. Thankfully.

Here, I just try to be a morning person, because I like mornings and in the morning when the city sleeps, it is so beautiful and... harmonic. 
Other confusions in here is that my stomach don´t work and my face peels of because it is so dry air here but otherwise... I am good. 

It rings in every 15 minutes.

Game night

Ps. English today was quite bad, so translation also is really bad. 

Barbecuing wheather

14.1.-15.1.

No niin. Elikkä istuskelin keskiviikkona eräässä kahvilassa Upper Townissa, jossa oli wifi (luojalle kiitos ilmaisesta wifistä) ja siinä paikassa oli semmioista frendien tunnelmaa. JA ISOJA KAHVEJA. Olin niin iloinen ku tilasin large cup of coffee, niin se oli oikeasti ISO. 

Hassu sattuma siinä istuskellessani oli semmoinen mies, joka ensin vähä aikaa tuijotteli meikäläistä (meikäläisen kapsäkkejä) ja lopulta tuli kysymään että oonko VENÄJÄLTÄ :D. Hehe, ei ihan. Kuulemma näytän siltä, hän itse oli Britanniasta. Ei ollu kyllä eka kerta kun meitsiä luullaan venäläiseksi. Hämmentävää...

Tää kaupunki on kyllä ihana. Kun käppäilin noiden laukkujeni kanssa sinne kahvilaan, jonne hotellin respan täti mut neuvoi, niin joku mies pysäytti ja kysy "are you heading home, do you need a ride?" Ja enhän mä sillä hetkellä tarvinnu, mutta suloista kysyä. :)

Muutenkin hassu kaupunki tämä, koska jos Suomessa kävelee kadulla, sä katsot maahan ja toivot ettei kukaan katso sua silmiin, mutta täällä on epäkohteliasta olla sanomatta "moi" täysin randomille ihmiselle. Mä tykkään siitä, koska tykkään ihmisistä, niin se jotenkin heti sopi muhun suuhun: tuntemattomien moikkailu ja niiden kuulumisten kysely ihan ilman mitään takaa-ajatuksia. 

Hassua on muuten se että sää täällä on niinku Suomen kevät! Sillai -2 ja -5 ja arska paistaa (okei, on aika kylmä tuuli ja näin), mutta nää tyypit on aevan kylymissään ja hyvä ettei pistä semmosta takkia päälle, mikä meillä on -30 pakkasessa :D. Naurattaa, kun kaikki aina motkottaa säästä ja sitten ne kattoo meikää ja "you are probably use to this".  Mietin aina että Suomessa aloitettaisiin terassikausi ja grillattais. Ollaan kyllä vähän niinku kanadalaiset konsanaan :D. 

Ihmiset on kyllä täällä ihania, en vaan pääse tästä yli. Kun pääsin tänne koululle ja majoittauduin, mua ensimmäisenä tuli vastaan hirvee lauma ihmisiä, jotka kaikki tuli halaamaan ja olivat "jee, Finland arrived". Tuli niin mukava fiilis. Meillä oli sitten vielä myöhäinen päivällinen siinä (joka oli subwayta, amerikkalaiset ja niiden sapuskat my god) ja tutustuttiin. Meitä on neljätoista vaihtaria: Etelä-Koreasta(suurin osa), Britanniasta, Ranskasta, Kiinasta, Trinidadista, Keniasta jaaaaa... Hmmm.. Olikohan vielä muualta. Marokosta tulee vielä yksi tyttö :)!  Mutta siis oon ainut finski täällä joten EI SITTE YHTÄÄN SUOMEN PUHUMISTA täällä :D

Täältä sai kaikenmooset tervetuliaspaketit: oli shampoosta karvanajovehkeeseen ja lakanoihin ja muuhun mukavaan. Ja muutenkin näiden tervetuliasorientaatiot on ollu hyviä, okei, näin suomalaisena voin sanoa että joskus tuntuu, että pidetään ihan uunona (ja se vähän ärsyttää), koska kaikki selitetään rautalangasta, mutta kun oikein ajattelee niin se on ihan hyvä homma. Koska kaikki ei ihan niin hyvin ymmärrä englantia kuin meikäläiset.

Mulle kävi muuten hyvin kun jäin jo kerran ulos tämän ensimmäisen päivän aikana, koska mulla ei ollu semmoista ID-korttia vielä tehtynä. Sillä siis pääsee näihin rakennuksiin sisään, muuten et pääse millään. Siinä minä sitten rynkytin ovea ja mietin vaan että tää on joku jumalallinen merkki mulle. Onneksi en ehtiny olla siinä kuin sen 10 minuuttia ja sitten jo John (kansainvälisyys kordinaattori) tuli avaamaan. 

Mutta täällä ollaan orientoiduttu ja tehty paperisotaa ja tutustuttu. Ja syöty. Ihan hirveesti syöty. Söin ekan kerran KFC:tä ja Dominosia. Turvottaa niin uskomattoman paljon. :D Ja SMORES! Helkkari, ne on oikeesti joku paholaisen keksintö: vaahtokarkki, suklaa ja keksi. Herrasiunaa ja varjele meikäläistä! Minäki tämmönen herkkuperse, niin mikähän jytky siitä tulee :Dd

Ps. Kehoitan kaikkia tekemään Averko-tehtävät ennen kuin lähdet mihinkään, lomille tai maailmalle.  Ettei tarvi niitä sitten yömyöhään jetlagissa väkertää, niin että nukahtelee välissä. 

---

Okay. So I went to this coffee shop called 209 Avenue and had a really god cup of coffee. And the cup, you can not even say it was a cup, it was like gigantic! :D I was so happy about it. 

There in the coffee shop there was this man who stared me a while, and then he came up to me and asked "Are you from Russia?" I was like "No, Finland" and then he told me that he was from Britain and we had a really nice conversation there. Funny how people always think of me as a russian person. That was not the first time this has happened. :D

This town is really great: when I was heading to the coffee shop some random guy just asked me that do I need a lift and because I was close to the coffee shop I said no, but really that was a nice gesture.

And really that is not the only thing why this town is so cute. Usually in Finland when you walk in a street you just watch the ground and hope that nobody looks at you, but here it is actually rude not to say hi and ask how they are  and from a random person.

The weather. It is like Finnish spring. It is about -2c to -5c and people here are freezing. It is so funny and cute when they complain about the weather and then they look at me and say "You are probably used to this". And yea, got to admit, it is like a barbecuing weather. 

And when I came to the campus, the people were so welcoming and they were so happy and kept saying things like "Yay! Finland". I was so overwhelmed. We had a late dinner here (which was subway, seriously, Americans and their food) and we get to know each other. 

We have students from South-Korea (most of them :D), Kenia, Britain, France, Trinidad, and Marocco. But I am the only Finn, so no Finnish here then :D YAY HURRAY AND WIPPII!

And we got our welcoming packages, they were lots of stuff like from a shampoo to razor and sheets and everything. And these orientations has been really good, even though I sometimes feel like EVERYTHING is explained, like you are speaking with a dumb person. But that is only me, I think. And my Finnish attitude. 

And I lock myself out for the first time already. I didn´t have my ID card with me and then I bang the door like for about 10 minutes and then John arrived and opened the door. All I was thinking at that time was that if I am waiting for a sign this is it. 

But well.. We have been doing lots of stuff: orientations and get to know all the international students. And eat. We have been eating a lot. First it was KFC and then Dominos. And in the evening SMORES, which are I think a devils invention. God, protect me, because I love sweets so I think this place will get to me and when I fly home, I have to buy two seating tickets. ;)

PS. I suggesed all people to do their homework and nasty web courses before they go anywhere. Because it is quite nasty to do your homework 2 am and with a huge jetlag. 

COFFEE

209 Avenue--- the coffee place to be. 

My pictures don't do any good for Lock Haven

University buildings and Campus area

KFC

My home

Here is -2c and everyone is freezing

My dormitary 

The hall way to my home

View From my window

Domino's (Welcome to America.)

Smore's

And last but not least my jogging route view  ----->

Susquehanna River.

Susquehanna River.

New York, New York, New York

Fucking Amazeballs!!! NEW YORK CITY! 
I can´t believe it (...white girl got some ass, siis tää ei lakkaa soimasta mun päässä! KOKO AJAN)! 
No mutta siis kävin aamulla ihan törkeen hyvällä aamiaisella, jonka hostelli tarjosi: oli puurot ja muut sörsselsönit. Herkkua! Tai no okei, voi olla että mun arvostelukykyyni vaikutti se että olin yrittänyt olla pihi ja olin viimeksi syöny Tukholmassa klo 15 elikkäs siitä ruuasta oli aika kivasti aikaa :D. Joten voin kertoo että oli semmosella nälällä oli hyvvee. Jetlag ei ainakaan tuntunut kauheesti, ellei sitä lasketa että heräsin kolmelta aamuyöllä ihan pirteenä ja taas kuudelta(joojooo, kyllä lasketaan, I know). Plus ton nukkumisen kans on ollu vähä sitä sun tätä :D. 

Aamiaisen jälkeen mulla oli mukavasti aikaa (niin kun olin siellä siis klo 0700) lähtee käppäilee ympäri Brooklyniä ennen kuin mun pitäisi Check-out siitä hostellista. No minäpä lähdin sitte strattailee ja aluksi ajattelin etten uskalla ottaa metroa, koska no... Se olisi kauheen jännittävää, mutta sitten palasin takaisin sinne metrotunneliin ja ostin lipun sieltä ja hyppäsin metroon. Ja ne metrot on just semmosia kuin ne on HIMYMssä tai yleensä kaikissa sarjoissa/leffoissa. :) Se metroukkeli neuvoi mulle jonkun pysäkin millä se suositteli mun jäävän, mutta unohdin sen nimen heti kun istahdin junaan ja ajattelin että hyppään sitten pois kun siltä tuntuu. 
No niinpä minä pääsin vahingossa Williamsborgiin, johon Emmakin suositteli meitsiä menemään (siellä on kuvattu 2 Broke Girlsiä). Siellä meikäläinen strattaili ja löysin aivan ihanan pikkupuiston sekä tantantaa: NARNIAN. Se oli ihan elokuvateatterin vieressä. Täytyy myöntää että mä rakastuin Brooklyniin ihan täysin. Se oli todella artsi ja sydämellinen ja semmonen vastaanottavainen paikka. Yksi ukkeli huikkas mulle että "You have a lovely smile" ja minäpä olin kunnon nainen ja vastasin " ouuuu, thank youuuuu". 
Kun lähdin takasin hostellille, löysin mukavasti metroaseman (jossa oli tosi mukava nainen taas töissä, kaikki jotenkin halusi auttaa meikäläistä :D) ja menin kohti hostellia.
Tai siis yritin mennä. En tiedä mitä mä olin ajatellu kun olin lähteny sieltä, kun en yhtään ollu kattellu maisemia vaan olin vaan talsinu menemään. Olin ihan hukassa. No sitten siinä etsiessäni muistin että metroasemalla oli kartta ja meitsi onneksi osasi sinne ja sieltä nappasin siitä kartasta kuvan ja olinkin jo pian perillä.

No mutta sitten lähdinkin jo metrolla kohti Port Authority Bussi Terminaalia (jota on muuten pirun vaikee lausua, Authority, Port Authority... VAIKEE). Metroasemalla odotellessani kävi hassu juttu ku yksi ukkeli tuli mulle juttelee. Keskustelu meni suurin piirtein näin: 
"Excuse me, Sorry if I disturb you, but can I ask you something?"
"Sure, yees" (jeep, tiedän että oon hönö kun oon ihan jeejeee, kivoja ihmisiä metroasemalla, mutta se vaikutti luotettavalta)
"Are you coming here for theatre or art student or something like that?"
"Actually, YES! How did you guess?! Do I look like it?"
"Ou, yes you do, you are like a total clisé of it" (voisin luokkaantua tästä mutta kun se oli niin mukava niin en) mutta se jatko "Why you people always look like that, but really what are you doing then, acting or..?"
No keskustelu jatkui tässä sitten hyvissä merkeissä, mutta hauskinta oli että kun sanoin että ohjaaminen olisi ehkä kivaa nyt niin se yllätty aika paljon. Ja sano että toivottavasti nään joskus sun juttuja. Yea, we all wish for that. :D
Ainut mitä mietin sen jälkeen oli että oonko tosiaan niin läpinäkyvä? Okei, no ehkä mun High School Musical reppu paljastaa jo osan. :D

Mutta Nykissä (GOD I LOVE TO SAY THAT) kaikki on ollu tosi mukavia. Yksi nainen alko juttelee mulle koska oon kuulemma "a freaking image of her sister" elikkä mulla on doppelgänger täällä. No wonder I feel like I belong. 
Ainut vähä paska hommeli oli kun bussiterminaalissa joku äijä tuli mulle "I help you to find your gate" ja ennen ku ehdin puhua mitään se oli jo viemässä mua sinne. Tajusin jo siinä vaiheessa että tää on joku huijari tms, mutta olin vaan sillai että "aevan sama, I am here" ja se sitten ohjas mut sinne portille, minne olisin osannu itekki, ja pyysi 2 $. No meitsi makso ja pari minuuttia olin ihan vihoissani, mutta sitten ajattelin että ehkä se oli "anna hyvän kiertää"-teko. Ja se suuttumus huijatuksi tulemisesta meni ohi. 
Bussimatkakin Lock Haveniin meni mukavasti ihmisten kanssa jutellen ja olin ihan yllättyny kuinka pieni tää kaupunki on. Siis tää on ihan samanlainen kuin Gilmoren tytöissä tai True Bloodissa. Mulla on ihan semmonen "UIUIUIUI SOOOO CUUUUTEEEE"- olo tästä :D. 
----
Fucking amazeballs! New York City! 
I can´t believe it (...white girl got some ass, seriously, I can´t get this song out of my head! It is ridiculous!) 
Okay, but yea. I went to the amazing breakfast in the hostel at 0700 o´clock, because all the little jetlag I think I have(I have been woking up at 3 am and then again at 6 am). And okay, to be true, I think my judgement should be questioned about that because I was really hungry. The last time I ate was like 3pm in Stockholm, so that was like more than 15 hours ago. 

Then I was thinking about going for a walk in Brooklyn and at first I thought that I am too scared to use the subway, but then I noticed that I was walking down the stairs and buing a ticket and sitting in the subway train, without even thinking about it.  The guy at the station said to me a good place to hop off (union something...?), but I forget the name, and then I just hoped off when I felt like it, and luckily, I accidentally was where I wanted: Williamsborg. Emma recommended that because some episodes of 2 Broke girls has been filmed there. Well, I wandered around there (and fell in love with Brooklyn) and saw Narnia :D! Or a sign of it ;).
And everyone was so nice there. Some guy told me that "You have a lovely smile" and I pretended to be like a girl and said to him "ouuuuuu, thank youuuu". 
Brooklyn is really artsy and welcoming place. Love it! 
Everything went well, until I tried to go back to the hostel. I got lost. I wander and wander but I didn´t find the hostel. So thank god I rememberred that in the subway there was a map and then I walked back there, took a picture of it, and found my way to the hostel. So, happy ending (not the kind you are thinking of ;)). 

Then my trip take a path to the Port Authority Bus Terminal (and shit, that is one hell of a word to pronounce. Authority, port Authority... Really! Gosh.) and on my way there I was waiting the subway train and then suddenly this man came to me and the conversation went like this: 
"Excuse me, Sorry if I disturb you, but can I ask you something?"
"Sure, yees" (yes, I know! But he seemed trustworthy)
"Are you coming here for theatre or art student or something like that?"
"Actually, YES! How did you guess?! Do I look like it?"
"Ou, yes you do, you are like a total clisé of it" (I could be offended about this, but he was really nice) and he continued  "Why you people always look like that, but really what are you doing then, acting or..?"
Well, the conversation contienued and he was really surprised after I said that I am interested about directing also.. And he said to me that "hopefully, I will see your work some day"... Yea we all wish that. :D
The only thing I wondered was that am I that obvious? Probably, with my High School Musical backbag. :D

But in New York everyone was really nice to me and they were not so rude and angry as I thought they would be. 
One woman told me that "You are a freaking image of my sister" and so that said, I believe I have a doppelganger here. No wonder I think I belong here. :D
The only crappy thing was when this man came up to me and said that he can direct me to the gate, and before I got  to say anything, he already took me to the gate. At that point I realized that he is going to want something from me, but I was so freaking happy about everything so I didn´t care (again, I know, stupido!) :D.  He showed me the gate (which I already knew at that point) and wanted 2 $ of it. So, i just give it to him and about two minutes after that I was so pissed off about it, but then I got to thinking that maybe this was like a Pay-it-Foward kind of situation. :)

Then after meeting nice new people in the bus to Lock Haven (hurray!:)) and after 6 episodes of Angel, I was here. And I was really surprised to see how small this town is! It is just like in the movies or in Gilmore Girls or in True Blood... And I love it! It is sooooo cute (if I Could add voice here, the voice would be like a really girlygirl screaming cuuuuuute). 
I think I am going to like it out here. :)

Breakfast. The best I had in a long while. :)

Brooklyn. <3 

Williamsborg Cinema. I love graffiti! 

First time in the NY subway! :)

      

The helpful picture

Starbucks and it was a Caramel Frappe :) YUM!

New York City

Nothing to add here. <3

Again a helpful map, even though the bus driver took me all the way to the hotel. Nice guy! :)

Lentopäivä 1/12

Jännää, jännää, jännää, 
jännää, jännää, jännää
jännää, jännää jännää
Jaaaaaa
jännääääääääää

Aamulla lähdin liikkeelle hyvissä ajoin (eli siis kun meitsi ajoissa niin se on sitte kolme tuntia ennen varsinaista liikkumista.) Mulla ei ikinä saisi olla mitään tarkkaa aikaa, koska sitte mä oon "kohteessa" ihan törkeen aikaisin.
 
Bussissa hymyilin kuin Hangon keksi ja olin ihan trollololoo ja sittenpä aloin päässäni kuvittelemaan, että mitä jos nämä ihmiset tekisivät musikaalia. Siis että yhtä äkkiä ihmiset alkaisi laulamaan ja tanssimaan jotakin biisiä tyyliin: "Anything could happen". Vitsi, että se olisi siistiä. Miettikää ny ku se vanha kärttyinen mummelikin heivasi kävelykeppinsä pois ja alkaisi kiemurtelemaan musiikin tahtiin niinkuin Ellie Goulding? Ja kunnon kliseen mukaisesti bussikuskikin huudahtaisi  aina biisin väleihin jotakin one-linereita. 
Tämmösiä mietin ja tulin ihan törkeen hyvälle tuulelle.

No lennot meni myös hyvin ja nyt on ihan pakko kehaista Norwegiania. Sain lennot ihan sikahalvalla ja kaiken kukkuraksi mun korvat ei edes menny lukkoon. Normaali lentotila on siis että korvat poksuu niinku itse paholainen olisi niiden sisällä särkemässä simpukkaa ja  särkee niin erkeleesti. Nyt, EI MITÄÄN! . 
Nousut ja laskut ottaa aina mahasta ja tälläkin kertaa kun laskeuduttiin Arlandaan päästin sisältäni pienen kiljahduksenpoikasen ja mun vieressä istuva ruotsalaisrouva katsoi mua semmoisella terrified-cat-ilmeellä. Huikee. Nauratti ihan hirveesti, varsinkin kun ei viittynyt ihan päin naamaa sille nauraa. Vähän hihittelin itsekseni, niin että se varmaan kuvitteli että oon jotenkin retardi, vaikka oikeesti naureskelin sille. 

Sitten Tukholmassa... Tää on nyt kyllä jo noloo edes selittää, mutta kerronpa silti. Mähän jo päätin tätä aloittaessani että rehellistä settiä tai sitten ei mitään, koska portfolio 2015. 

On muuten siis perseestä olla lentokentällä naisena! Koska kun naiselle suodut öljynvaihtoviikot (mikä on kyllä ällöttävimpiä kuvauksia ikinä) tulee juuri sen siunaamalla hetkellä, niin that is not nice. 
Sitten kun tämä joka kuukautinen merkittävä eventti alkoi, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa metsästään niitä asiaan kuuluvia tarvikkeita. No minä sitten löysin yhden ihan hyvältä näyttävän puodin, mutta eihän siinä pirhanan puodissa myyty niitä perkeleitä muutakuin mistäpä muualtakaan kuin tiskin takaa. Ja tottakai meikäläiselle osuu juuri se miesmyyjä. Myyjä katsoo minua, kun minä epätoivoisesti yritän etsiä tarvitsemaani (sekä naismyyjää) ja sanoo "Ou, you have special needs" JA VINKKAA SILMÄÄ. Jeesus kristus. Ei siinä auttanu sanoo muutaku että "yeeees" ja sitte se  kyselee että minkälaista saisi olla (niinku oikeen asiantuntija), no ihan tavallista kiitos, this is akward. Kaiken kukkuraksi se vielä alkaa puluttamaan siinä jotakin että " you are in a surprisingly good mood" kun yritän epätoivoisesti maksaa niitä. Oikeesti, jos se olisi yhtään enempää avannu suutansa niin meitsi olisi sanonu sille  "Well, yes I am, but if you don´t shut up, I will crush your balls, and then you realize that mood can change in this stage of mind." Jestas. I could die. 

Ja sitten New York City. Kun näin sen ensimmäisen vilahduksen tästä kaupungista, mun rinnassa vaan pulppusi ilo ja mietin että ny oon tullu jonnekkin minne mun piti tulla. Ihan tosi voimakas kuulumisen fiilis. Sitten löysin uuden tuttavan heti lentokentältä, kun pulputin sen kanssa siinä odotellessa tullitarkastusta. 
Taksimatka oli hauska, koska ko. tyyppi oli hieman huono englanti ja ei tiennyt missä mun hostelli on (joka oli muuten Hennan approval) Onneksi se kilautti kaverille, joka neuvo ja juttelin sen kuskin kanssa sitten taas tapani mukaan ummet ja lammet. God, I love taxi-drivers. :)

Nyt on hyvä pössis jatkaa matkaa... (tajusin että hitsi periaatteessa voisin ajatella eläväni kaksi kertaa samaa päivää). Jeejee. 

-----

So! Today was the flying day! I get up and went to Helsinki-Vantaa airport REALLY early. Went by a bus and in the bus I started to imagine that what if all the people in the bus started to sing and dance, like in some musical. For example the grumpy old lady started to sing "Anything could happen" and start to squirm like Ellie Goulding and then the bus driver (like in some clisé movie scene) say some one-liner in the end of the song. This imagination made me really happy and I think people in the bus were thinking that, I am some kind of weirdo, because I started to smile all by myself. 

I have to congratulate Norwegian on GOOD and amazingly fluent flying. Usually my ears are hurting so much that I just want to rip them off, but now: NOTHING! 
Of course the take offs and landing are always scary (I feel like I am in a roller coaster), and this time also: I made a little scream and the woman next to me turn to me and looked like the terrified cat :D. That was hilarious, and I started to laugh a little, and I tried to look like I laughed at myself even though I was laughing at her. She probably thinked that I was crazy...
Hmmm... Now I see a pattern here! ;)

Stockholm. Well... I know it is akward even to explain it, BUT I promised to myself that I write honestly because this is also my portfolio 2015. So I have to be honest. 
Sooo.. I was waiting in the airport and then I realized my monthly womanly event had started (Ou the amount of the variations of the swearing words  that a woman can think of in her head). Great! So, then I had to go and find the "things" that I would need because of them.Well, I found this little shop, and tried to look for them and I realized that, where else they could be than, behind the counter. And there was a SALESMAN. OU fucking great! The salesman realized that I needed something and he came to me and said: "Ou, you have special needs" AND HE WINKED! REALLY! I just told him "yeeees" and then he started to asking all these questions like " what kind of and etc." and I was just thinking there that:"Ou my god, just give them to me, this is becoming really awkward. " And no, this was not the end of it. He really said to me: "YOU ARE IN A SURPRISINGLY GOOD MOOD" and at that point I just tried to pay quickly because if he had said anything else I would said to him: "Well, yes I am, but if you don´t shut up, I will crush your balls, and then you realize that mood can change in this stage of mind." 

And last but not least. NEW YORK CITY. 
When I first saw the city lights in the aeroplane, my heart skipped a beat and I was so fucking happy. I just felt it, that this is the place I have to be right now. I find a new friend at the airport and she was so nice. And then the taxi-driver was little bit funny. He didn´t know the address of the hostel (which was nice, Henna approves) and he have to call a friend to ask. But the ride went well and I (like usually) talked with the driver the hole trip. I love taxi-drivers. :D

But yeah. This was it. Lets see what tommorrow brings. :)

Helsinki-Vantaa.

The Terrified Cat

HERE I AM. 

249 Varet St. 

Viimeinen viikko Suomessa

Viimeinen viikko Suomessa. Menny ihan älyttömän nopeesti. Nähnyt ystäviä ja nauttinut hyvästä ruuasta ja viinistä (joskus jopa liiankin kanssa;)) ja en ole edes ehtinyt tajuamaan sitä että lähden pois: puoleksi vuodeksi! En pääse heti näkemään ihmisiä tai soittamaan ihan miten vain koska aikaero... Hämmennys on valtaisa.

Ja tottakai siitä tuli itku.
Ensin vähän kuvia --z

Ihana Juurella Seinäjoella. Tässä näätte Epaksia, eteläpohjalaisia tapaksia. 

Minun kotini. 02b.

 Tilannehan meni siis niin että meikäläinen oli ihan rempseesti pystynyt sanomaan moikat kaikille Tampere-hanipööpöille, Saksan-napposille,  Kokkola-nassikoille ja Kauhava-kaiffareille, mutta sitten viimeisenä muuttopäivänä. 
Olimme menossa isän ja äidin kanssa kahveelle (ja kyllä: pulla oli hyvä, go Chez Minna´s).
Oltihin jo jonossa kun alan miettimään kaikenlaasta:"ei saakeli (BAAAD BAAD BAAD varoituskellojen OLISI pitänyt soida mun päässä) se on ny siinä... Kamat kasassa ja mä lähden.. Mulla ei oo enää kotia täällä..." Samaan aikaan kaadan kahvia kuppiini ja toki unohdan sen kahvin lorisemaan siihen itsekseen niin, että kahvit läiskyy pitkin sitä kahvilan myyntipöytää ja myyjä hampaiden välistä näppärästi puristaa hymyn ja sanoo: "Ei se haittaa." No tunne-minäni innostuu tämmösestä tilanteesta aivan mielettömästi ja soperran siinä sille muikelille "Anteeksi, anteeksi, anteeksi"  yhtenä putkena. Jotenkin pääsemme siitä tilanteesta  ylitte ja mennään pöytään istumaan.
No heti kun sen tarjottimen saan siihen pöydälle asetettua ja isi ja äiti istua napottavat siinä pöydän toisella puolella niinku herran enkelit niin alkaa mitä suurin vesiputousvyöry. Kyllä. Ihan hillittömästi. Julkisella paikalla. Eikä mitään häpeäntunnettakaan siitä että "minä nyt tässä näytän tunteitani". Itken kaikki hyvästelyt ja kaikki ruokailut, kaikki muistot ja kämpän poisantamisen ja kaikki. Nämä on niin hienoja hetkiä kun onnistun jotenkin aina saamaan nämä tunnetilan lakipisteet kummallisissa paikoissa. Niinku esim. rautatieasemalla. :D

Sitten sepä siitä. Sen jälkeen on menny mukavasti (okay, that wasn´t actually true). Oikeesti oon ressannu ku pieni sika piikille menoa.
Esimerkiksi oon ressannu sitä että mitä jos meitsi on siellä ihan yksin?
No okei, kun tätä pohdin niin pääsin siihen lopputulokseen, että ehkä se olisi semmoinen retriittimatka, erakoitumismatka: EAT PRAY LOVE!
Toinen mitä mietin, että mitä jos se on ihan paskaa. Siis tiedän että saattaa tulla paskoja tilanteita mutta siis  ALITUISEEN PELKKÄÄ PASKAA. Mitäs sitte?
No kun oon niin helvetin ihanan positiivinen, niin ajatuksiini uiskenteli vaan lause: embrace the shit and live with it.
Okei, totta puhuen melkein kaikki vaihtoehdot, asiat jotka pelottaa tai ahdistaa, niin oon keksiny niille närkästyttävän rasittavasti AINA  vastalauseen. Oikein voisin inhota itseäni tästä. Vituttaa, kun joku raskas positiivari ämmä mun sisällä, ei anna mun elää siinä säälilandiassa. MIKSI MÄ EN VOI VAAN REMPSEESTI NAUTTIA SIITÄ PELOSTA JA AHDISTUKSESTA JA OLLA NEGATIIVINEN?!!! MISSÄ ON SE SYNKKÄ SUOMALAISUUS SAATANA?! "joka kuuhun kurkottaa se katajaan kapsahtaa"

Perkele. Miksi en vaan voi uskoa noita? Elämä olisi hurjan paljon helpompaa.. Ehkäpä.
Okei.. No ehkä se kertoo siitä että mä oikeesti haluan sinne. :D

AAARGGGHHH. Siis tota just tarkoitin. :D

Mutta niin... Mitä mä toivon tältä matkalta. Tältä seikkailulta. Toivon että voisin heittää vesilintua niillä mun vanhoilla kengillä, jotta voisin mahtua uusiin.
Haluaisin oppia uutta itsestäni, oppia uutta teatterin ja taiteen tekijänä ja löytää sen jonkun uoman mitä kohti lähteä, sen tulevaisuuden suunnitelman. Tällä hetkellä niitä tulevaisuudensuunnitelmia on liian monta ja kaikki himottaisi.
Haluan nähdä löytää ja kokea. Etsiä. Tutkia. Nähdä. Tavata ihmisiä.
Toivon että mulla on tarpeeksi avoin mieli jotta pystyn ottamaan kaiken vastaan ja löytämään valoa, jopa pimeimmissä paikoissa. ;)

AI NIIN! Oon muuten 158 cm pitkä plikka Kokkolasta esittävän taiteen linjalta ja oon menossa vaihtoon Amerikkaan Lock Haveniin, Pennsylvaniaan. Hauska hommeli tuo pituus, koska viime keväänä meitsi mitattiin ja oli 159,5. ja nyt syksyllä uusiksi ja terkka oikeen sano että eihä siinä oo mitään tapahtunu niin eipä! Kutistunu :D! Toivotaan ettei jatku samaan tahtia, sitten vois vähän alkaa tätäkin naikkosta jännää että mitähä tässä ny tapahtuu.
Koska yleensähän mua ei jännitä mikään ja oon ihan todella cool. (haha, yea right)

------

And yea, Linda suggested that I should write something in English also, so I try to write everything in a nutshell. 

So, at first I wasn´t afraid but then I was petrified (and yes, you are all singing this song in your head the hole day :D).
The story goes about like this: I get all my things in the moving boxes and then my mom and dad and I  went to grab some coffee. In the coffee shop I start to think about the moving, leaving and goodbyes and then I noticed that I spill all the coffee on the floor and the waiter was sarcastly smiling  and saying "It is fine." And I started to apologise.
Finally, after three thousand apologises, we went to the table,  and then I started to cry.
Like a waterfall the tiers came from my eyes. All the goodbyes and all the things that I have been thinking about they came out, there in the coffeeshop and I had no shame what so ever. I just let it all out (let it goo, let it gooo...). Surprisingly, mom and dad were really fine with me crying in a public place. 

Another thing I have been thinking is all the "what if´s". What if I am not going to survive there, what if nobody likes me, what if everyhting is shit there... And blablaablaa...But then suddenly (I sometimes hate this positive side of me) I realized that none of it matters. Because no matter what happens, everything will fall in to places. That place may not be a good place at the time, but you will realize the important stuff later on.
I hope to find something. I hope that this is going to be a good adventure that teaches me something new about life. Something about people. And art. 

And yes. Who I am I? Well I am I girl who is 158 cm tall and the funny thing is that last spring I was 159,5.  I really hope that this doesn´t continue. :D
So there is the name: hobbit. 
I study Performing Arts in Centria University of Applied Sciences. That is about it. And yes. I am going to America for six months as an exchange student. 

Kauhavalla. At Kauhava.

Don´t ask. 

FEEEEST <3