Hennalla on asiaa.

Vielä neljä viikkoa koulua. Aika menee ihan liian nopeesti. Lentokone, joka vie mut takaisin Suomeen jahtaa mua, enkä voi paeta sitä.
On sellainen fiilis, että tässä maassa olisi vielä niin paljon annettavaa ja sitten joudunkin jo lähteä. Eikä Suomessa mitään, kaipaan perhettä ja ystäviä siellä: asiat on yksinkertaisimpia, helpompia ja ystävät.. Tiedät että niihin voi luottaa. Mutta silti.. En "kaipaa, kaipaa" kotiin.
Ja mua hävettää myöntää sitä. Jotenkin ahdistaa sanoa ääneen: en kaipaa Suomea niin paljon kuin muut internationaalit kaipaa kotia. Tuntuu etten oo valmis palaamaan kotiin. Oikein sydämestä ottaa kun sanon näin ja tuntuu että oon jotenkin huonompi ihminen.  Hassua on, että en edes Amerikassa ole kotona, vaan rakastan sitä että saan tutustua uusiin ihmisiin, matkustaa, yrittää vaikuttaa maailmaan, antaa hyvän kiertää.. En halua pysähtyä.

Olen täälläkin se hieman kummallinen "Social butterfly" ja se on osa minua, mutta jotenkin oon oppinut olemaan sinut sen kanssa. Olen onnellinen, kun saan läpättää turhaa small talkkia tuntemattomille ihmisille, saamatta ihmeellisiä katseita. Tai ainakaan en välitä niistä kummallisista katseista.

Mikä on koti ja kuinka minä määritän sen? Kuka minä olen? Mihin ryhmään minä kuulun?
Mulla on aina ollut sellainen olo, etten kuulu yhtään mihinkään, en mihinkään kansallisuuteen tai uskontontoon tai oikeastaan yhtään mihinkään ryhmään. Kotiudun todella nopeasti ja koti on aina siellä, missä minä sillä hetkellä olen. Miksei minulla ole passia, jossa olisi jokaisen maan kansallisuudet? Tuntuu välillä niin rajoitetulta, kun pitää hakea viisumeita sun muita jokaiseen maahan Euroopan ulkopuolelta. Jokatapauksessa maat on vain plänttejä maapallolla: ihmisten omistamaa maata. Voiko maata edes omistaa? Miksi minua kielletään menemästä jonnekkin, vain koska minualla ei ole paperilappua? Miksi ihmiset laittaa toisensa joihin typeriin bokseihin, joilla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä? Olit sitte musta, valkoinen, aasialainen tai muslimi, kristitty, ihan sama, me kaikki ollaan ihan samalla koneistolla toimivia, typeriä ihmisiä. Sydän on yhtä ruma elin jokaisella ihmisellä, riippumatta siitä mihin (ihmisen määrittelemään) boksiin itse kukin on laitettu.

---

Älykkyys. Se on asia mikä on myös mietityttänyt minua. Kaikki tietää Suomesta sen yhden asian: meidän koulutusjärjestelmä. Olemme älykkäitä: täällä tyypit ei edes tiedä perusjuttuja. Minulta kysytään typeriä kysymyksiä: "Onko Suomessa Wikipediaa? Ai teillä on Internet?" Eikun muuten vaan tyhjästä ilmasta nyhjäistiin Angry Birds. Mun rhuandalaiselta ystävältä kysyttiin, että elääkö ne siellä Afrikassa puussa. Kyllä.
Täällä eletään semmosessa kuplassa, että maailmassa ei ole mitään muuta kuin yksi valtio ja muut on vaan irrelevant. Surullista on se, että suurimmaksi osaksi maailma pyörii Amerikan kuljettamana.

Oon miettinyt paljon meidän kouluja. Kaikki suomalaiset oppii englantia ja ruotsia. Me ollaan "biolangual", monikielisiä, ja jengi täällä hypettää sitä ihan simona, koska suurin osa ei osaa puhua mitään muuta kuin englantia.
On rikkaus, että meillä on niin sanottu pakkoruotsi. Ruotsin opittua on paljon helpompaa oppia muita kieliä, ja koska sen oppii jo melko nuorena, se terästää aivokapasitettiia.  Monikielisyys on myös yksi Suomen valttikorteista: kun lähdet maailmalle, on paljon jännempää sanoa että osaa puhua useampaa kuin yhtä kieltä.
Suomen kielellä ei oikeen missään muualla pärjää kuin Suomessa.

Pelottaa että Suomi kulkee Amerikan vanavedessä ja lapsista tulee entistä tyhmempiä. Toivon ettei näin käy.

Tässäpä hyvä artikkeli aiheesta.

Olemmeko me utopia?
Onko Suomi tulevaisuutta vai menneisyyttä?
Kuka kantaa vastuun meidän lapsista?
Tuleeko niistä idiootteja vai ei?

Parempi vaan ottaa opintotuki kokonaan pois ja alkaa maksamaan yliopistoista. Ja peruskoulusta. Rahaa tulee eikä mene. Suomi on muutenkin niin veloissa, niin järkevämpää on ottaa sieltä mihin sitä meneekin.
Totta joka sana.

Washington ja ystävänpäivä

Kuten jo ilmoitin menen takaperin näissä tapahtumissa ja nyt kerron hieman noista ystävänpäiväzembaloista.

Täällä jenkkilässä sitä vietetään enemmän romanttisemmissa merkeissä ja kaikkihan haluaa aina ystävänpäivädeitin. Kummallista, kuinka pakottava tarve ihmisillä on löytää deitti ystävänpäiväksi ja jos sitä ei löydy, on jotenkin "huononpi ihminen". Höpöhöpö, sanon minä.
Meidän ystävänpäiväsuunnittelma oli nähdä 50 Shades of Grey. Joten mukavaa pehmopornoa ystävänpäivään tyttöporukalla (pojat ei uskaltanu tulla mukaan, sanoivat vaan että ottakaa kuvia tisseistä).
Ystävänpäivänä oli sitten maailman persein sää lähtee elokuvateatteriin, lunta tuli joka tuutista, oli kylmä kuin Siperiassa ja kaiken kukkuraksi meillä kenelläkään ei ollu autoa. Mutta ei luovutettu, koska meillä tytöillä oli erittäin tärkeä tapaaminen herra Greyn kanssa ja me taisteltiin säätä vastaan ja mentiin elokuviin.

"Wait, girl down, girl down!"

Woolrigde (eli meikäläisen asuntola) järjesti ystävänpäivänä Date-Auctionin. Huutokaupan, jossa kaupattiin deittejä Jengi ilmoittautui niihin ihan huvikseen ja ihmiset sitten ostivat mieleisensä deitin. Meikäläinen tapani mukaan innostuu ihan kaikesta, ja olin ihan messissä huutelemassa kuin pikkutyttö erinäisiä summia. Toki, kun meitsistä on kyse, asiat ei aina mene niinkuin suunniteltu ja tapahtuu jotakin kummallista.
Mun teatteriystävä (samainen kaveri, jonka kanssa olin jakanut pissaamishetkeni) oli kaupan ja hän oli pistänyt oikeen ykköset ylle (suit up) ja minä siinä pohdin ääneen, että pitääskö poikaressua kannustaa. Ystäväni sitten sanoivat että
"joojoo, osta, osta, tarjoo, tarjoo!"
Aloin tästä ajatuksesta innostua, koska tyyppi ansaitsi huutoja ja koska ystäviä pitää kannustaa niin... Huutomeklarin ääni ei enää kuulunut sinne missä istuttiin, joten tässä vaiheessa en enää tiennyt paljonko oli ko. deitin hinta ja meikäläinen täydellisessä konfuusissa huutaa
"20$"
 Kaikki hiljeni ja meitsi oli aika hämmennyksen vallassa.
"20$, niinkö?"
 Ja meikäläinen nyökyttää päätään ja toivoo että joku huutaisi jotain.
"Sold, for this apparently rich read head".
Huvittavinta tässä oli se, että huudot meni jossain kuudessa dollarissa ja meikä kunnon alfamuijana ostaa 20llä. Saan vieläkin kuulla tästä kahdestakymmenestä dollarista kuittailuja.
Kysymys kuuluu mentiinkö treffeille ja vastaus on: ei.
Too much friendzonea going on there. :D

Valentines Day

Proffa antoi meille pienet pussit <3

Washington D.C
Upea kaupunki!
Hauskaa oli että se oli ihan superpieni ja ihan todella siisti kaupunki. Oltiin yksi yö siellä ja nähtiin Valkoinen talo. Tosin vain ulkoa, koska emme ole USAn kansalaisia, niin meitä ei voi päästää sisälle. Kyllähän me Suomessa päästetään meidän Eduskuntataloon kaikki kansalaiset, mutta täällä jokainen ei-amerikkalainen on epäilyttävä. Koska amerikkalaisethan ei voi olla rikollisia tai tehdä rötöksiä omaa maata vastaan.
Washington on myös kaupunki, jossa ei kannata vitsailla pommeista, terroristeista tai muustakaan epäilyttävästä toiminnasta. Saattaa joutua isompaan tarkastukseen sen takia.
Käytiin Lincolnia moikkaamassa ja monumenteilla. Parissa museossa... Yhdessä oli sellainen hauska generaattori joka muutti sut apinaksi :D, mahtava museo muutenkin: National History Museum.
Käytiin myös jumalattoman kalliissa italialaisessa ravintolassa ja sen jälkeen yksillä baarissa. Meikäläinen tutustui paikallisiin ja saatiin koko porukalle tarjottua koko ilta. En kyllä aina tajua miten mä onnistun tässä mun höpöttelyssä ja uusiin ihmisiin tutustumisessa. Tässäkin tapauksessa istuin vain baaritiskillä ja käännyin ja sitten siinä oli tämä kaveri, jonka kanssa sitten juttelin. Hänen intressit saattoi olla vähän kyseenalaiset, mutta meikäläinen oliihan vaan höpöttelymeiningillä.
Muut lähti ja meitsi lähti Mélanin kanssa kohti Ultrabaaria, joka oli tanssimesta. Maksettiin 20$ siitä että päästiin tanssimaan sinne vähän yli tunniksi. Hullu on tuo ihmisen mieli kun tanssijalkaa vipattaa. Jestas. Vieläkin sattuu tuo hinta. Mutta baari oli kiva! Siellä naiset twerkkas menemään ja bailattiin kun viimestä päivää.
Mikä amerikkailaisilla on tuohon twerkkaamiseen? Jestas. En tiiä pistääskö ittekki ruveta testaa miten tuo takapuoli keikkuu.
"Sometimes I am like I want to do Chrystal meth, but then I am like... Mmm.. Better not." Vähä sama homma tuon twerkkaamisen kanssa.

National History Museum

ROAAAAH!

Ronsu, joka erottui laumasta, koska oli liian iso :(

Washington Monument

Yksi näkymä näköjään puuttuu :DD

Minä ja Ape

Freedom is not Free

Hei me heilutaan taas, ja nyt me kaadutaan!

Making friends

Minä kaukaisena sukulaisena

Springbreak!

Ensiksi, niinkuin jokaisen itseään kunnioittavan blogin täytyy tehdä, on pahoiteltava sitä,  etten ole ehtinyt päivittää pitkiin aikoihin,

Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kirjoitan nyt ensimmäisenä sen, mikä on päällimmäisenä mielessä eli SPRINGBREAK!

Me (internationaalit) varattiin asunto Sunny Islesistä, Miamista, viikoksi. Ja lämpöseen lähdettiin viime viikon lauantaina. Aluksi meidän piti ajaa Lock Havenista Philadelphiaan, josta meidän kone kuljetti meidät Floridaan.
Ajettettiin se neljän tunnin matka puoleksi, minä ja Anissa. Ja voi luoja että mä pelkäsin ajaa Phillyssä! Saakeli, kun viisi autoa vierekkäin ja rajoitus on 120 km/h.  Ja tässä rytäkässä sun pitää vielä tietää mitä kaistaa mennä, koska se saattaa yhtä äkkiä kääntyä vasemmalle ja sun pitääs mennä suoraan. Pieniä sydämentykytyksiä lukuunottamatta (ja muiden autoilijoiden hermostuneita torven tööttäyksistä huomiotta) matka meni hyvin. Oon kyllä ylpeä ittestäni, koska meitsi ajoi suurkaupungissa kello viiden ruuhkassa, ilman kolareita :)!
Nyt kyllä pystyn ajamaan Helsingissä ihan kepeesti.

Miami.. Ai että! Kuuma oli kun pätsi kun sinne päästiin ja satoi vasta viimeisenä päivänä!
Ekana päivänä mentiin Walmartiin ostamaan meille ruuat ja juomat viikoksi. Se oli aika raskasta heilua Walmartissa ja pohtia kuuden neitosen (plus miesvahvistus Frank) ruokatottumuksia.
Toisena päivä päätin sitten ruskettaa itteeni ihan olan takaa. Kirjaimellisesti. Minähän olin huolimaton ja en muistanut että Floridan aurinko on vähän eri asia kuin Suomen aurinko. Ja mitäpä muutakaan kuin meitsi paloi aivan järkyttävän pahasti. En pystynyt nukkumaan rinnalla tai selällä kahteen päivään ja tällä hetkellä iho kuoriutuu mukavasti pois.
Mietin tässä, että uskon nyt mistä Zombit on alunperin keksitty: joku random valkoinen hiippari on palanu ihan todella pahasti ja sitten sen iho on lähteny kuoriutumaan poikkee ja jengi on pelästynyt sitä. 

Kolmantena päivänä (hän ei levännyt) vaan lähdettiin baariin! Oltiin aika hyvissä meiningeissä ja ihana baarimikkokin tarjosi meille shotteja omasta takaa! :)

Käveltiin pörröisen onnellisena baarista kotiin. 

Neljäntenä päivänä saapui Korealaiset. Niiden ei ollut alunperin tarkoitus tulla meidän kanssa samaan asuntoon (6 hengen asunto ja siellä 12) mutta heidän hotsku oli vähän epämääräisellä alueella ja turvaton, joten sopu sijaa antaa ja siskonpedissä nukuttiin loppuaika. 

Käytiin rantsulla ja vuokrattiin auto. Paljon helpompaa liikkua autolla, kuin venailla äkäisiä bussikuskeja. 

Huipuinta oli kun me päätettiin lähteä baariin neljästään (minä, Sean, Jeeong ja Mélani). Ajettiin sitten meidän ihanalla punaisella Chryslerillä kohti South Beachia, oikeen valmiina bilettämään. Ja mitä tapahtuu: YHTÄ ÄKKIÄ POLIISI VILIKUTTAA VALOJA. No, Sean, joka oli kuski ajaa sivuun ja mitä vielä: Ylinopeusakko. 

Ja Seanilla ei ollut ajokorttia mukana eikä muutakaan todistetta, siitä että se on oikeasti vuokra-auton omistaja, ja tietysti siitä tuli joku rikkomus myös.
KUKA AJAA ILMAN AJOKORTTIA?!?!? En tiedä.
Mutta se oli niin hassua, koska muutama Porche meni ohi paljon lujempaa, mutta tämä donitsia syövä, hyvin strereotyyppinen poliisisetä pysäytti meidät.

No mikä siinä. Sakko ylinopeudesta ja Sean joutuu menemään oikeuteen todistamaan sen että sillä on ajokortti yms. sekavaa. Melko eeppistä etten sanoisi: palkata juristi Miamin reissulla. :D

Päätettiin olla välittämättä tästä karman pistoksesta ja mentiin baariin.
 Joka oli varmaan koko Miamin kallein. En oo ikinä maksanu kahvikupillisesta Tequila Sunrisesta 20e. Ja tässä baarissa kaikilla oli menossa joku "never give up"-meininki: sitten vasta luovutetaan ku suomitar ja meksikotar yhdessä murisee... Mutta hauskaa oli bilettettiin aamuun asti ja ei menty edes nukkumaan, suoraan vaan auton penkille ja kohti Key Westiä. 

Seuraavana päivänä Key West. En ymmärrä miksei Sean heti aluksi kertonu tytöille mikä oli tilanne, mutta kivasti pojat skippas Key Westin reissun ja me likkojen kans ajettiin 4 tuntia Key Westiin, nähtiin auringonlasku aika makeelta paikalta ja ajettiin takaisin. 

Plikat oli aika vihaisia pojille, kun ne ei tullu (koska tämä Key West oli nimenomaan niiden haluama kohde käydä kahtomassa). Mutta luojan kiitos ne kertoi lopulta tytöille mikä oli tilanne. 

Lisämaksua tuli vielä siitä, koska pojat ei palauttanu autoa ajoissa, joten ne joutui maksamaan vielä yhden päivän lisää ja plus juristi ja ylinopeussakot ja muut. Totaali summa koko reissulle ko. Hepulla lähentelee mukavasti pilviä. 

Vikana päivänä meillä oli missio. Jokainen pullo täytyi tyhjentää ja pilalle menevä ruoka syödä pois ennen kuin me lähdetään, Meillähän oli lento 6 aamulla ja taksi tuli hakemaan puoli 4ltä. Mukavasti päätettiin ettei nukuta koko yönä ja alettiin pämppäämään kello viideltä iltapäivällä. Seuraavana päivänä ei ollut enää niin kivaa ja lentopelko oli aika eeppinen. Nukuin, mutta näin painajaisia koko matkan.

BTW, Ehdin esitellä mukavasti suomalaista listamusiikkia, ja suomalainen Nunnukalailaa soi nyt kaikkien internationaalien korvissa ikuisesti. Kuulemma erittäin tarttuva! :) Naurattaa kun jengi joka ei osaa suomee, laulaa ihan simona nunnukalailaa. :D

Mutta sepä oli siinä, nyt taas koulun penkille ja siitä sitten ettiäppäin. :P

Walmartin reissu epämääräisesti taxin takakontissa

ilmaisia shotteja!

HOla!

South Beach

Day at the beach

Missä palmupuut on puita vaan...

Asunnon olkkari

Maisema asunnolta

Maisema parvekkeelta

Meidän ranta <3

Minun autoni.

Luultavasti se hetki jolloin poltin itseni, Onneksi näytän onnelliselta.

Key Westin ihana auringonlasku

Key West

Haluan kameran!!!

Titanix

Zembalot

Key West

Koko kööri

Todiste siitä että oon ajanu autoa täällä!!

Iltakävelyllä

Blogger sekoili kuvien kanssa (en minä) joten ne on epämääräisesti.

Vielä lisäbonuksena video baarista :)

Hitaita pohdintoja kiireen keskellä

Eipä tässä ehdi kissaa ede sanoa kun on niin kauhia kiire. Pitkästä aikaa elämässäni teen oikeesti läksyjä ja tämäkin sunnuntaipäivät menee kokonaan läksyjen tekemiseen. Meinaa olla jopa hieman tukalaa. Kaiken kukkuraksi on vielä tuo Footloose ja tanssireenit ja muut mukavat. Miten aina onnistun niin mukavasti näissä mun hommissa että lykkään itselleni kevääksi niin paljon tekemistä etten ehdi edes sähköpostia laittaa kotiin.

Tää on muuten ensimmäinen kerta kun oikeesti tuli koti-ikävä. Ikävä suomen kielen puhumista: sitä että voin nopeesti ilmaista itseäni, sitä että joku oikeesti tajuaa heti kerralla mitä sanon, eikä tarvitse etsiä kierto-ilmaisuja. Kaipaan saunaa ja suomalaista koti-sapuskaa. Sitä makaronilaatikkoa ilman mitään "touhuja". Mä alan olla niin kyllästynyt tuohon Bentleyn ainaiseen tarjontaan ja siihen pitsan ja burgereiden hajuun. Onneksi siellä on myös salaattia. Nekin kylläkin melko köyhiä. Kaipaan kalaa ja ihania hunajamarinoituja kananfileepaloja. Se, että en kokkaa täällä on ihan raha syistä. Tähän koulumaksuun kuuluu 2 safkaa/päivä. Ja se nyt olisi melko hulluutta että kävis joka päivä ostaa ainekset ruokailuun, vaikka on jo maksanu yhdestä(siis kahdesta).

Kaipaan mun ystäviä Suomessa. Sitä ettei aina tarvitse puhua, ja sitä suomalaista kulttuuria että "kun vituttaa niin vituttaa" . Kaipaan sitä että mun ei Suomessa tarvi miettiä että ketkä on vaan ystävällisiä, koska on tapana olla ystävällisiä ja sanoa random kohteliaisuuksia, välttämättä tarkoittamatta sitä. Ei mitään paskanjauhamista, mielistelyä. Jokaiselle ihmiselle pitää olla niin mielinkielin, että oikein yököttää.

Kaipaan mun siskoja. Mun siskontyttöä. Mun miespuolisia sukuuntulleita heppuleita.  Kaipaan perhettäni. Issee ja äitiä. Ne kaikki on niin hönöjä. Kaipaan sitä että voin mussuttaa niille vaikka mistä ja ne pönöttää silti siinä.

Don´t get me wrong. Mä oon useimmin onnellinen täällä ja useimmiten tykkään kaikesta, mutta... Jokaisesta kulttuurista löytyy ne huonot puolet, suomalaisuudestakin voisin luetella miljoona. Kuten se että ollaan ihan vitun juroja koko ajan ja mikään ei oo ikinä hyvin. Ja jos vähän kehut ittees, oot huono ihminen. Jenkit vetää sen yli ja suomalaiset ali. Kukaan ei nää sitä puoliväliä. Grey-area. Sitä pelätään liikaa. Sielläkin on joskus ihan hyvä vaappua. Esimerkiksi se että tuo small talkin osaaminen on hyvä, mutta se on myös huono. Aina kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Siksi mun mielestä kaikkia kulttuureja pitää arvostaa. Sama asia voi joko ihastuttaa tai vihastuttaa eri ihmistä.
Suomalaiset muutenkin ei arvosta omaa kulttuuria. Mulla kesti aikani että osasin selittää kansallisruokaa  (selittää sitä niin, että oikeesti kehun sitä). Tajusin, että vaikka meitsi  tykkää mun omasta kulttuurista, ja suomalaiset kyllä huomaa sen lepertelyn  vähemmälläkin hönkkäämisellä, mutta muut ei, koska niille on tuttua se "AMAZING OO MY GOOD I SOOOO LOVE MY CULTURE" juttu.
Kukaan ei nöyristele tommosilla asioilla täällä. Mutta mitäs me suomalaiset
"noo, tää nyt on tämmönen takapajula.. Ei täällä oo oikeen mitään"
 "ai niin onhan meillä joskus ollu nokia, ja saunakin on oikeestaan meiltä eikä turkista tai venäjältä ja niin no... Onhan meillä siis monia ihan kivoja juttuja.. Mutta ei niistä nyt sen väliä, mitens siellä teillä?"

Oon nyt tajunnu että rakastan  mun omaa kulttuuria, mutta rakastan tutustua muihin ja haluan kunnioittaa ja tutkia niitä ja sen takia olen täällä. Rakastan elämää ja eri elämiä.
Oon miettint täällä paljon omaa näkemystäni ihmisistä.  Verraten muiden näkemyksiin täällä ja Suomessa. Kun meitä täällä maailmassa on niin monia: tummia, hispanoja, muslimeita, kristittyjä, juutalaisia, valko-ihoisia, punapäitä, amerikkalaisia, suomalaisia, lihavia, laihoja, eurooppalaisia etc. Niin miksi erotella ihmisiä.

 Oon miettinyt että, miksi?  Miksi ihmiset pitää jakaa eri väreihin, uskontoihin, ylipäätään kategorioihin? Perkele, mulle on ihan sama ootko musta vai punainen, sä oot ihminen. Herrajumala, mun mieleen ei vaan mene se että jaotellaan ihmisiä. Sen näkee täällä näistä sorieriyistä ja kaveripiireistä: on ne tummat tytöt ja on ne valkoiset pretty girlsit. On latinojen oma järjestö, aasialaisten oma järjestö ja herranpieksut... Järjestöjä on niin monta että en tiedä enää. Toki niihin voi mennä muutkin, mutta sun täytyy kyllä olla tosi rempsee siinä.  Oon hämmentynyt, kuinka kuttuurien sulatusuuni ei oo sulattanut näitä kulttuureja yhteen vaan lähinnä pureskellu ne ja sylkeny ne ulos takaisin omiin pikku take away-laatikoihinsa.

Mulla on unelma: jos saisin elämäni aikana matkustaa kaikissa maailman kolkissa. Tutustua uusiin kulttuureihin. Oon nyt jo oppinut niin paljon muslimeista ja katolilaisista ja jopa buddhalaisuudesta että halkean siitä uuden tiedon määrästä. Sitä ei opita kirjoista eikä varsinkaan televisiosta vaan oikeesti tutustumalla ihmisiin.

Mun utopia olisi että jengi ottaisi kaikki ihmiset ihmisinä.
Toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivää. Ottakaa ihmiset ihmisinä. Make love not war.

(olipa hassua kuinka tää teksti meni ihan tosi cheesyksi loppua kohti, vaikka olin aluksi aika näreissäni :D)

Arkkitehtuuri on täällä erilaista

Oon väskä ja hämmentynyt

Haha, laiskat ihmiset :D heittää ny roskia ikkunasta (voisin tehdä noin :D)

Valentines day thing here

Peanut, se täyettiin täällä ja se oli osa ystävänpäiväviikkojujutsija :)

Footloose

Footloose