Hitaita pohdintoja kiireen keskellä

Eipä tässä ehdi kissaa ede sanoa kun on niin kauhia kiire. Pitkästä aikaa elämässäni teen oikeesti läksyjä ja tämäkin sunnuntaipäivät menee kokonaan läksyjen tekemiseen. Meinaa olla jopa hieman tukalaa. Kaiken kukkuraksi on vielä tuo Footloose ja tanssireenit ja muut mukavat. Miten aina onnistun niin mukavasti näissä mun hommissa että lykkään itselleni kevääksi niin paljon tekemistä etten ehdi edes sähköpostia laittaa kotiin.

Tää on muuten ensimmäinen kerta kun oikeesti tuli koti-ikävä. Ikävä suomen kielen puhumista: sitä että voin nopeesti ilmaista itseäni, sitä että joku oikeesti tajuaa heti kerralla mitä sanon, eikä tarvitse etsiä kierto-ilmaisuja. Kaipaan saunaa ja suomalaista koti-sapuskaa. Sitä makaronilaatikkoa ilman mitään "touhuja". Mä alan olla niin kyllästynyt tuohon Bentleyn ainaiseen tarjontaan ja siihen pitsan ja burgereiden hajuun. Onneksi siellä on myös salaattia. Nekin kylläkin melko köyhiä. Kaipaan kalaa ja ihania hunajamarinoituja kananfileepaloja. Se, että en kokkaa täällä on ihan raha syistä. Tähän koulumaksuun kuuluu 2 safkaa/päivä. Ja se nyt olisi melko hulluutta että kävis joka päivä ostaa ainekset ruokailuun, vaikka on jo maksanu yhdestä(siis kahdesta).

Kaipaan mun ystäviä Suomessa. Sitä ettei aina tarvitse puhua, ja sitä suomalaista kulttuuria että "kun vituttaa niin vituttaa" . Kaipaan sitä että mun ei Suomessa tarvi miettiä että ketkä on vaan ystävällisiä, koska on tapana olla ystävällisiä ja sanoa random kohteliaisuuksia, välttämättä tarkoittamatta sitä. Ei mitään paskanjauhamista, mielistelyä. Jokaiselle ihmiselle pitää olla niin mielinkielin, että oikein yököttää.

Kaipaan mun siskoja. Mun siskontyttöä. Mun miespuolisia sukuuntulleita heppuleita.  Kaipaan perhettäni. Issee ja äitiä. Ne kaikki on niin hönöjä. Kaipaan sitä että voin mussuttaa niille vaikka mistä ja ne pönöttää silti siinä.

Don´t get me wrong. Mä oon useimmin onnellinen täällä ja useimmiten tykkään kaikesta, mutta... Jokaisesta kulttuurista löytyy ne huonot puolet, suomalaisuudestakin voisin luetella miljoona. Kuten se että ollaan ihan vitun juroja koko ajan ja mikään ei oo ikinä hyvin. Ja jos vähän kehut ittees, oot huono ihminen. Jenkit vetää sen yli ja suomalaiset ali. Kukaan ei nää sitä puoliväliä. Grey-area. Sitä pelätään liikaa. Sielläkin on joskus ihan hyvä vaappua. Esimerkiksi se että tuo small talkin osaaminen on hyvä, mutta se on myös huono. Aina kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Siksi mun mielestä kaikkia kulttuureja pitää arvostaa. Sama asia voi joko ihastuttaa tai vihastuttaa eri ihmistä.
Suomalaiset muutenkin ei arvosta omaa kulttuuria. Mulla kesti aikani että osasin selittää kansallisruokaa  (selittää sitä niin, että oikeesti kehun sitä). Tajusin, että vaikka meitsi  tykkää mun omasta kulttuurista, ja suomalaiset kyllä huomaa sen lepertelyn  vähemmälläkin hönkkäämisellä, mutta muut ei, koska niille on tuttua se "AMAZING OO MY GOOD I SOOOO LOVE MY CULTURE" juttu.
Kukaan ei nöyristele tommosilla asioilla täällä. Mutta mitäs me suomalaiset
"noo, tää nyt on tämmönen takapajula.. Ei täällä oo oikeen mitään"
 "ai niin onhan meillä joskus ollu nokia, ja saunakin on oikeestaan meiltä eikä turkista tai venäjältä ja niin no... Onhan meillä siis monia ihan kivoja juttuja.. Mutta ei niistä nyt sen väliä, mitens siellä teillä?"

Oon nyt tajunnu että rakastan  mun omaa kulttuuria, mutta rakastan tutustua muihin ja haluan kunnioittaa ja tutkia niitä ja sen takia olen täällä. Rakastan elämää ja eri elämiä.
Oon miettint täällä paljon omaa näkemystäni ihmisistä.  Verraten muiden näkemyksiin täällä ja Suomessa. Kun meitä täällä maailmassa on niin monia: tummia, hispanoja, muslimeita, kristittyjä, juutalaisia, valko-ihoisia, punapäitä, amerikkalaisia, suomalaisia, lihavia, laihoja, eurooppalaisia etc. Niin miksi erotella ihmisiä.

 Oon miettinyt että, miksi?  Miksi ihmiset pitää jakaa eri väreihin, uskontoihin, ylipäätään kategorioihin? Perkele, mulle on ihan sama ootko musta vai punainen, sä oot ihminen. Herrajumala, mun mieleen ei vaan mene se että jaotellaan ihmisiä. Sen näkee täällä näistä sorieriyistä ja kaveripiireistä: on ne tummat tytöt ja on ne valkoiset pretty girlsit. On latinojen oma järjestö, aasialaisten oma järjestö ja herranpieksut... Järjestöjä on niin monta että en tiedä enää. Toki niihin voi mennä muutkin, mutta sun täytyy kyllä olla tosi rempsee siinä.  Oon hämmentynyt, kuinka kuttuurien sulatusuuni ei oo sulattanut näitä kulttuureja yhteen vaan lähinnä pureskellu ne ja sylkeny ne ulos takaisin omiin pikku take away-laatikoihinsa.

Mulla on unelma: jos saisin elämäni aikana matkustaa kaikissa maailman kolkissa. Tutustua uusiin kulttuureihin. Oon nyt jo oppinut niin paljon muslimeista ja katolilaisista ja jopa buddhalaisuudesta että halkean siitä uuden tiedon määrästä. Sitä ei opita kirjoista eikä varsinkaan televisiosta vaan oikeesti tutustumalla ihmisiin.

Mun utopia olisi että jengi ottaisi kaikki ihmiset ihmisinä.
Toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivää. Ottakaa ihmiset ihmisinä. Make love not war.

(olipa hassua kuinka tää teksti meni ihan tosi cheesyksi loppua kohti, vaikka olin aluksi aika näreissäni :D)

Arkkitehtuuri on täällä erilaista

Oon väskä ja hämmentynyt

Haha, laiskat ihmiset :D heittää ny roskia ikkunasta (voisin tehdä noin :D)

Valentines day thing here

Peanut, se täyettiin täällä ja se oli osa ystävänpäiväviikkojujutsija :)

Footloose

Footloose

SuperBowlia ja Fratparteja

 26.1.-1.1.

Okay!

No niin nyt on taas aika vähän kerrata. Viime viikolla, alkoi meidän harkat ja se oli. No mitä teatteriharkat yleensä pitää sisällään. Teatterissa aina istutaan piirissä ja aluksi tutustutaan muihin. Meitsi kyllä veti taas pohjat kun kerroin että tää niiden "lumimyrsky" on meille aika tavallista ja että tää ilma täällä on aika keväinen kun ajattelee meikäläisten normaalia helmikuuta ja -20 C pakkasta. Täällä se pakkanen on -6 ja kaikki miettii että "hell has freezed over"

Tanssikurssi, mikä meikällä on on ollu ihan tosi mielenkiintoinen, mutta raskas. Meidän piti koreografioida oma pikku tanssipätkä ja siinä piti mennä turvallisuusalueen ylitte. No sitä kuvittelis että meitsille se olisi nyt helppoa kuin heinänteko, mutta... Nojaa. Sitä rupee sitten yli-analysoimaan ja siinä se sitten meneekin. Kuitenkin sain aika hyvät välipalautteet siitä, ja kyllä, professori arvostelee ne ARVOSANOIN. Joten jännitän nyt vaan sitä seuraavaa kertaa kun pitää tehdä se uudestaan. 

Ja niin. Tosiaan. Meikä kävi ekan kerran elämässään viikonloppuna fratpartyissa. Se oli hullua, ihan tosi, ne elokuvat ei kerro puoliakaan. 

Musiikki kuului jo kaukaa ja astelin sisään sinne taloon ja wham, IHAN TÖRKEESTI IHMISIÄ ja siellä jengi pelasi beerbongia ja tanssi rivosti olkkarissa. Meitsi sitten siellä kierteli ja yritti ettiä mun kämppistä, joka mut sinne oli kutsunutkin. No löysin sen lopulta ja siinä samalla joukon muita tyyppejä. 

Yksi ukkeli alkoi sitten siinä iskemään meikäläistä, ja mua nauratti ihan hirveesti, koska se näytti meikäläisen ikäseltä, mutta käyttäytyi niinku paraskin kujakolli,  ja mun oli sitten pakko kysyä että "kuinka vanhoja sitä ollaan" ja siinä se totuus iski päin näköä: 18. Herramuunjeesus! Meitsi repesi ihan totaalisesti (poikareppana varmaan sai traumoja) ja sanoinkin sille että koitappas jotakin ikäästäs lihaa, eikä tämmöstä kurttusta, persjalkaista ämmää.

Voivoi. Joten tuli sekin todistettua, että meitsi on noissa pirskeissä sitä "vanhaa lihaa". 

Mutta hauskaa mulla oli, ei hitsi vie!

Muuten note-to-self: vessaan kannattaa aina koputtaa, koska muuten saattaa joutua ikävään välikäteen. 

Menin vessaan koputtamatta, ja mitä sieltä löytyi: tyttö ja poika! Ei, eivät tekemässä sitä itseään vaan tyttö oksensi ammeeseen ja poika (ilmeisesti ei poikaystävä) piti siitä huolta. Meitsi sitten pyyteli anteeksi ja sanoin että palaan toinen kerta ja mitä vielä! Tää äijä sanoo että

" No,no, Come in"  

"But I can do my things later... You have something.."

"No,no,no, come in, I won´t mind"

JA MITÄ MÄ TEEN. Jumalauta. Menen sitten sisään (WHY GOD WHY).  Siinä meitsi sitten istuu pöntöllä ja se äijä yrittää piiloutua ammeeseen niin etten näe sitä (kohteliasta, etten sanoisi) ja meikäläinen alkaa heittää läppää samalla kun istuu pöntöllä ja tekee tarpeita. Kyllä. Erittäin akwardia läppää siitä, miten mukavaa on, kun ei mulla oo isompi hätä, koska sittenhän tämä tilanne olisi paljon epämukavampi. Senhän mainitseminen ei tee siitä tilanteesta yhtään epämukavampaa, ei ollenskaan.

No siitä selvittiin ja nythän ko. äijä on Ren, Footloosessa, joten ollaan jo ihan buddies. Luoja että meitsiä kyllä hävetti ekan kerran. "Ou, how nice to see you,  at least now I am not peeing" 

Jatkettiin siitä sitten toisiin ja kolmasiin housepartyihin ja siellä yhdessä tyypeillä valkoiset vaatteet ja pimeässä loistavaa maalia ja jengi oli roiskinu sitä toisiinsa ja ympäri ämpäri huushollia. Nää oli niitä tyyppejä mitkä kirjoittaa nimensä aina niillä kreikkalaisilla kirjaimilla joku "kappa, gamma, phi" 

Ja viimeisessä paikassa oli "vaan" musiikkia ja ihmisiä. 

Mutta hauskaa oli. Ei herttileeri, nuorenin varmaan 5 vuodella ku oli niin hupaisaa. 

Ainiin. Sunnuntaina oli Superbowl. Melko tylsä peli. oon vielä hokityttö. :) Mainokset oli hauskoja ja mielenepainuvia. Ja Left shark <3

Little party in Fallon

Lock Haven 

Bentleys and The English tries to hide

Before Fratpartyes

My days at the Rec Center

SuperBowl. Ei se ollu nii jännää ku odotin.