Hobitin Seikkailut: maaliskuuta 2015

Kuten jo ilmoitin menen takaperin näissä tapahtumissa ja nyt kerron hieman noista ystävänpäiväzembaloista.

Täällä jenkkilässä sitä vietetään enemmän romanttisemmissa merkeissä ja kaikkihan haluaa aina ystävänpäivädeitin. Kummallista, kuinka pakottava tarve ihmisillä on löytää deitti ystävänpäiväksi ja jos sitä ei löydy, on jotenkin "huononpi ihminen". Höpöhöpö, sanon minä.
Meidän ystävänpäiväsuunnittelma oli nähdä 50 Shades of Grey. Joten mukavaa pehmopornoa ystävänpäivään tyttöporukalla (pojat ei uskaltanu tulla mukaan, sanoivat vaan että ottakaa kuvia tisseistä).
Ystävänpäivänä oli sitten maailman persein sää lähtee elokuvateatteriin, lunta tuli joka tuutista, oli kylmä kuin Siperiassa ja kaiken kukkuraksi meillä kenelläkään ei ollu autoa. Mutta ei luovutettu, koska meillä tytöillä oli erittäin tärkeä tapaaminen herra Greyn kanssa ja me taisteltiin säätä vastaan ja mentiin elokuviin.

"Wait, girl down, girl down!"

Woolrigde (eli meikäläisen asuntola) järjesti ystävänpäivänä Date-Auctionin. Huutokaupan, jossa kaupattiin deittejä Jengi ilmoittautui niihin ihan huvikseen ja ihmiset sitten ostivat mieleisensä deitin. Meikäläinen tapani mukaan innostuu ihan kaikesta, ja olin ihan messissä huutelemassa kuin pikkutyttö erinäisiä summia. Toki, kun meitsistä on kyse, asiat ei aina mene niinkuin suunniteltu ja tapahtuu jotakin kummallista.
Mun teatteriystävä (samainen kaveri, jonka kanssa olin jakanut pissaamishetkeni) oli kaupan ja hän oli pistänyt oikeen ykköset ylle (suit up) ja minä siinä pohdin ääneen, että pitääskö poikaressua kannustaa. Ystäväni sitten sanoivat että
"joojoo, osta, osta, tarjoo, tarjoo!"
Aloin tästä ajatuksesta innostua, koska tyyppi ansaitsi huutoja ja koska ystäviä pitää kannustaa niin... Huutomeklarin ääni ei enää kuulunut sinne missä istuttiin, joten tässä vaiheessa en enää tiennyt paljonko oli ko. deitin hinta ja meikäläinen täydellisessä konfuusissa huutaa
"20$"
Kaikki hiljeni ja meitsi oli aika hämmennyksen vallassa.
"20$, niinkö?"
Ja meikäläinen nyökyttää päätään ja toivoo että joku huutaisi jotain.
"Sold, for this apparently rich read head".
Huvittavinta tässä oli se, että huudot meni jossain kuudessa dollarissa ja meikä kunnon alfamuijana ostaa 20llä. Saan vieläkin kuulla tästä kahdestakymmenestä dollarista kuittailuja.
Kysymys kuuluu mentiinkö treffeille ja vastaus on: ei.
Too much friendzonea going on there. :D

Valentines Day

Proffa antoi meille pienet pussit <3

Washington D.C
Upea kaupunki!
Hauskaa oli että se oli ihan superpieni ja ihan todella siisti kaupunki. Oltiin yksi yö siellä ja nähtiin Valkoinen talo. Tosin vain ulkoa, koska emme ole USAn kansalaisia, niin meitä ei voi päästää sisälle. Kyllähän me Suomessa päästetään meidän Eduskuntataloon kaikki kansalaiset, mutta täällä jokainen ei-amerikkalainen on epäilyttävä. Koska amerikkalaisethan ei voi olla rikollisia tai tehdä rötöksiä omaa maata vastaan.
Washington on myös kaupunki, jossa ei kannata vitsailla pommeista, terroristeista tai muustakaan epäilyttävästä toiminnasta. Saattaa joutua isompaan tarkastukseen sen takia.
Käytiin Lincolnia moikkaamassa ja monumenteilla. Parissa museossa... Yhdessä oli sellainen hauska generaattori joka muutti sut apinaksi :D, mahtava museo muutenkin: National History Museum.
Käytiin myös jumalattoman kalliissa italialaisessa ravintolassa ja sen jälkeen yksillä baarissa. Meikäläinen tutustui paikallisiin ja saatiin koko porukalle tarjottua koko ilta. En kyllä aina tajua miten mä onnistun tässä mun höpöttelyssä ja uusiin ihmisiin tutustumisessa. Tässäkin tapauksessa istuin vain baaritiskillä ja käännyin ja sitten siinä oli tämä kaveri, jonka kanssa sitten juttelin. Hänen intressit saattoi olla vähän kyseenalaiset, mutta meikäläinen oliihan vaan höpöttelymeiningillä.
Muut lähti ja meitsi lähti Mélanin kanssa kohti Ultrabaaria, joka oli tanssimesta. Maksettiin 20$ siitä että päästiin tanssimaan sinne vähän yli tunniksi. Hullu on tuo ihmisen mieli kun tanssijalkaa vipattaa. Jestas. Vieläkin sattuu tuo hinta. Mutta baari oli kiva! Siellä naiset twerkkas menemään ja bailattiin kun viimestä päivää.
Mikä amerikkailaisilla on tuohon twerkkaamiseen? Jestas. En tiiä pistääskö ittekki ruveta testaa miten tuo takapuoli keikkuu.
"Sometimes I am like I want to do Chrystal meth, but then I am like... Mmm.. Better not." Vähä sama homma tuon twerkkaamisen kanssa.

National History Museum

ROAAAAH!

Ronsu, joka erottui laumasta, koska oli liian iso :(

Washington Monument

Yksi näkymä näköjään puuttuu :DD

Minä ja Ape

Freedom is not Free

Hei me heilutaan taas, ja nyt me kaadutaan!

Making friends

Minä kaukaisena sukulaisena

Ensiksi, niinkuin jokaisen itseään kunnioittavan blogin täytyy tehdä, on pahoiteltava sitä, etten ole ehtinyt päivittää pitkiin aikoihin,

Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kirjoitan nyt ensimmäisenä sen, mikä on päällimmäisenä mielessä eli SPRINGBREAK!

Me (internationaalit) varattiin asunto Sunny Islesistä, Miamista, viikoksi. Ja lämpöseen lähdettiin viime viikon lauantaina. Aluksi meidän piti ajaa Lock Havenista Philadelphiaan, josta meidän kone kuljetti meidät Floridaan.
Ajettettiin se neljän tunnin matka puoleksi, minä ja Anissa. Ja voi luoja että mä pelkäsin ajaa Phillyssä! Saakeli, kun viisi autoa vierekkäin ja rajoitus on 120 km/h. Ja tässä rytäkässä sun pitää vielä tietää mitä kaistaa mennä, koska se saattaa yhtä äkkiä kääntyä vasemmalle ja sun pitääs mennä suoraan. Pieniä sydämentykytyksiä lukuunottamatta (ja muiden autoilijoiden hermostuneita torven tööttäyksistä huomiotta) matka meni hyvin. Oon kyllä ylpeä ittestäni, koska meitsi ajoi suurkaupungissa kello viiden ruuhkassa, ilman kolareita :)!
Nyt kyllä pystyn ajamaan Helsingissä ihan kepeesti.

Miami.. Ai että! Kuuma oli kun pätsi kun sinne päästiin ja satoi vasta viimeisenä päivänä!
Ekana päivänä mentiin Walmartiin ostamaan meille ruuat ja juomat viikoksi. Se oli aika raskasta heilua Walmartissa ja pohtia kuuden neitosen (plus miesvahvistus Frank) ruokatottumuksia.
Toisena päivä päätin sitten ruskettaa itteeni ihan olan takaa. Kirjaimellisesti. Minähän olin huolimaton ja en muistanut että Floridan aurinko on vähän eri asia kuin Suomen aurinko. Ja mitäpä muutakaan kuin meitsi paloi aivan järkyttävän pahasti. En pystynyt nukkumaan rinnalla tai selällä kahteen päivään ja tällä hetkellä iho kuoriutuu mukavasti pois.
Mietin tässä, että uskon nyt mistä Zombit on alunperin keksitty: joku random valkoinen hiippari on palanu ihan todella pahasti ja sitten sen iho on lähteny kuoriutumaan poikkee ja jengi on pelästynyt sitä.

Kolmantena päivänä (hän ei levännyt) vaan lähdettiin baariin! Oltiin aika hyvissä meiningeissä ja ihana baarimikkokin tarjosi meille shotteja omasta takaa! :)

Käveltiin pörröisen onnellisena baarista kotiin.

Neljäntenä päivänä saapui Korealaiset. Niiden ei ollut alunperin tarkoitus tulla meidän kanssa samaan asuntoon (6 hengen asunto ja siellä 12) mutta heidän hotsku oli vähän epämääräisellä alueella ja turvaton, joten sopu sijaa antaa ja siskonpedissä nukuttiin loppuaika.

Käytiin rantsulla ja vuokrattiin auto. Paljon helpompaa liikkua autolla, kuin venailla äkäisiä bussikuskeja.

Huipuinta oli kun me päätettiin lähteä baariin neljästään (minä, Sean, Jeeong ja Mélani). Ajettiin sitten meidän ihanalla punaisella Chryslerillä kohti South Beachia, oikeen valmiina bilettämään. Ja mitä tapahtuu: YHTÄ ÄKKIÄ POLIISI VILIKUTTAA VALOJA. No, Sean, joka oli kuski ajaa sivuun ja mitä vielä: Ylinopeusakko.

Ja Seanilla ei ollut ajokorttia mukana eikä muutakaan todistetta, siitä että se on oikeasti vuokra-auton omistaja, ja tietysti siitä tuli joku rikkomus myös.
KUKA AJAA ILMAN AJOKORTTIA?!?!? En tiedä.
Mutta se oli niin hassua, koska muutama Porche meni ohi paljon lujempaa, mutta tämä donitsia syövä, hyvin strereotyyppinen poliisisetä pysäytti meidät.

No mikä siinä. Sakko ylinopeudesta ja Sean joutuu menemään oikeuteen todistamaan sen että sillä on ajokortti yms. sekavaa. Melko eeppistä etten sanoisi: palkata juristi Miamin reissulla. :D

Päätettiin olla välittämättä tästä karman pistoksesta ja mentiin baariin.
Joka oli varmaan koko Miamin kallein. En oo ikinä maksanu kahvikupillisesta Tequila Sunrisesta 20e. Ja tässä baarissa kaikilla oli menossa joku "never give up"-meininki: sitten vasta luovutetaan ku suomitar ja meksikotar yhdessä murisee... Mutta hauskaa oli bilettettiin aamuun asti ja ei menty edes nukkumaan, suoraan vaan auton penkille ja kohti Key Westiä.

Seuraavana päivänä Key West. En ymmärrä miksei Sean heti aluksi kertonu tytöille mikä oli tilanne, mutta kivasti pojat skippas Key Westin reissun ja me likkojen kans ajettiin 4 tuntia Key Westiin, nähtiin auringonlasku aika makeelta paikalta ja ajettiin takaisin.

Plikat oli aika vihaisia pojille, kun ne ei tullu (koska tämä Key West oli nimenomaan niiden haluama kohde käydä kahtomassa). Mutta luojan kiitos ne kertoi lopulta tytöille mikä oli tilanne.

Lisämaksua tuli vielä siitä, koska pojat ei palauttanu autoa ajoissa, joten ne joutui maksamaan vielä yhden päivän lisää ja plus juristi ja ylinopeussakot ja muut. Totaali summa koko reissulle ko. Hepulla lähentelee mukavasti pilviä.

Vikana päivänä meillä oli missio. Jokainen pullo täytyi tyhjentää ja pilalle menevä ruoka syödä pois ennen kuin me lähdetään, Meillähän oli lento 6 aamulla ja taksi tuli hakemaan puoli 4ltä. Mukavasti päätettiin ettei nukuta koko yönä ja alettiin pämppäämään kello viideltä iltapäivällä. Seuraavana päivänä ei ollut enää niin kivaa ja lentopelko oli aika eeppinen. Nukuin, mutta näin painajaisia koko matkan.

BTW, Ehdin esitellä mukavasti suomalaista listamusiikkia, ja suomalainen Nunnukalailaa soi nyt kaikkien internationaalien korvissa ikuisesti. Kuulemma erittäin tarttuva! :) Naurattaa kun jengi joka ei osaa suomee, laulaa ihan simona nunnukalailaa. :D

Mutta sepä oli siinä, nyt taas koulun penkille ja siitä sitten ettiäppäin. :P