Hobitin Seikkailut: Hitaita pohdintoja kiireen keskellä

Eipä tässä ehdi kissaa ede sanoa kun on niin kauhia kiire. Pitkästä aikaa elämässäni teen oikeesti läksyjä ja tämäkin sunnuntaipäivät menee kokonaan läksyjen tekemiseen. Meinaa olla jopa hieman tukalaa. Kaiken kukkuraksi on vielä tuo Footloose ja tanssireenit ja muut mukavat. Miten aina onnistun niin mukavasti näissä mun hommissa että lykkään itselleni kevääksi niin paljon tekemistä etten ehdi edes sähköpostia laittaa kotiin.

Tää on muuten ensimmäinen kerta kun oikeesti tuli koti-ikävä. Ikävä suomen kielen puhumista: sitä että voin nopeesti ilmaista itseäni, sitä että joku oikeesti tajuaa heti kerralla mitä sanon, eikä tarvitse etsiä kierto-ilmaisuja. Kaipaan saunaa ja suomalaista koti-sapuskaa. Sitä makaronilaatikkoa ilman mitään "touhuja". Mä alan olla niin kyllästynyt tuohon Bentleyn ainaiseen tarjontaan ja siihen pitsan ja burgereiden hajuun. Onneksi siellä on myös salaattia. Nekin kylläkin melko köyhiä. Kaipaan kalaa ja ihania hunajamarinoituja kananfileepaloja. Se, että en kokkaa täällä on ihan raha syistä. Tähän koulumaksuun kuuluu 2 safkaa/päivä. Ja se nyt olisi melko hulluutta että kävis joka päivä ostaa ainekset ruokailuun, vaikka on jo maksanu yhdestä(siis kahdesta).

Kaipaan mun ystäviä Suomessa. Sitä ettei aina tarvitse puhua, ja sitä suomalaista kulttuuria että "kun vituttaa niin vituttaa" . Kaipaan sitä että mun ei Suomessa tarvi miettiä että ketkä on vaan ystävällisiä, koska on tapana olla ystävällisiä ja sanoa random kohteliaisuuksia, välttämättä tarkoittamatta sitä. Ei mitään paskanjauhamista, mielistelyä. Jokaiselle ihmiselle pitää olla niin mielinkielin, että oikein yököttää.

Kaipaan mun siskoja. Mun siskontyttöä. Mun miespuolisia sukuuntulleita heppuleita. Kaipaan perhettäni. Issee ja äitiä. Ne kaikki on niin hönöjä. Kaipaan sitä että voin mussuttaa niille vaikka mistä ja ne pönöttää silti siinä.

Don´t get me wrong. Mä oon useimmin onnellinen täällä ja useimmiten tykkään kaikesta, mutta... Jokaisesta kulttuurista löytyy ne huonot puolet, suomalaisuudestakin voisin luetella miljoona. Kuten se että ollaan ihan vitun juroja koko ajan ja mikään ei oo ikinä hyvin. Ja jos vähän kehut ittees, oot huono ihminen. Jenkit vetää sen yli ja suomalaiset ali. Kukaan ei nää sitä puoliväliä. Grey-area. Sitä pelätään liikaa. Sielläkin on joskus ihan hyvä vaappua. Esimerkiksi se että tuo small talkin osaaminen on hyvä, mutta se on myös huono. Aina kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Siksi mun mielestä kaikkia kulttuureja pitää arvostaa. Sama asia voi joko ihastuttaa tai vihastuttaa eri ihmistä.
Suomalaiset muutenkin ei arvosta omaa kulttuuria. Mulla kesti aikani että osasin selittää kansallisruokaa (selittää sitä niin, että oikeesti kehun sitä). Tajusin, että vaikka meitsi tykkää mun omasta kulttuurista, ja suomalaiset kyllä huomaa sen lepertelyn vähemmälläkin hönkkäämisellä, mutta muut ei, koska niille on tuttua se "AMAZING OO MY GOOD I SOOOO LOVE MY CULTURE" juttu.
Kukaan ei nöyristele tommosilla asioilla täällä. Mutta mitäs me suomalaiset
"noo, tää nyt on tämmönen takapajula.. Ei täällä oo oikeen mitään"
"ai niin onhan meillä joskus ollu nokia, ja saunakin on oikeestaan meiltä eikä turkista tai venäjältä ja niin no... Onhan meillä siis monia ihan kivoja juttuja.. Mutta ei niistä nyt sen väliä, mitens siellä teillä?"

Oon nyt tajunnu että rakastan mun omaa kulttuuria, mutta rakastan tutustua muihin ja haluan kunnioittaa ja tutkia niitä ja sen takia olen täällä. Rakastan elämää ja eri elämiä.
Oon miettint täällä paljon omaa näkemystäni ihmisistä. Verraten muiden näkemyksiin täällä ja Suomessa. Kun meitä täällä maailmassa on niin monia: tummia, hispanoja, muslimeita, kristittyjä, juutalaisia, valko-ihoisia, punapäitä, amerikkalaisia, suomalaisia, lihavia, laihoja, eurooppalaisia etc. Niin miksi erotella ihmisiä.

Oon miettinyt että, miksi? Miksi ihmiset pitää jakaa eri väreihin, uskontoihin, ylipäätään kategorioihin? Perkele, mulle on ihan sama ootko musta vai punainen, sä oot ihminen. Herrajumala, mun mieleen ei vaan mene se että jaotellaan ihmisiä. Sen näkee täällä näistä sorieriyistä ja kaveripiireistä: on ne tummat tytöt ja on ne valkoiset pretty girlsit. On latinojen oma järjestö, aasialaisten oma järjestö ja herranpieksut... Järjestöjä on niin monta että en tiedä enää. Toki niihin voi mennä muutkin, mutta sun täytyy kyllä olla tosi rempsee siinä. Oon hämmentynyt, kuinka kuttuurien sulatusuuni ei oo sulattanut näitä kulttuureja yhteen vaan lähinnä pureskellu ne ja sylkeny ne ulos takaisin omiin pikku take away-laatikoihinsa.

Mulla on unelma: jos saisin elämäni aikana matkustaa kaikissa maailman kolkissa. Tutustua uusiin kulttuureihin. Oon nyt jo oppinut niin paljon muslimeista ja katolilaisista ja jopa buddhalaisuudesta että halkean siitä uuden tiedon määrästä. Sitä ei opita kirjoista eikä varsinkaan televisiosta vaan oikeesti tutustumalla ihmisiin.

Mun utopia olisi että jengi ottaisi kaikki ihmiset ihmisinä.
Toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivää. Ottakaa ihmiset ihmisinä. Make love not war.

(olipa hassua kuinka tää teksti meni ihan tosi cheesyksi loppua kohti, vaikka olin aluksi aika näreissäni :D)